|
Okei, eli tiedän sen, että taimen nappaa sieltä, missä virtaus ei ole kauhean luja, missä se muuttuu ns. "tyrskyksi", akan virrat, hyönteisvirrat...Mutta on kuitenkin vielä hankaluutta löytää itse ensimmäistä...Taitaa vain olla liian vähän käyntejä koskilla?
Varmasti joku miettii "Tämä aihe on ihan turha, kun jos ei koskella käy tarpeeksi, niin ei sitä kalaakaan saa."
Hyvät ottipaikat ovat ilmeisesti koskikohtaisia??
[Muokattu 12.8.2004, 21:08]
|
|
|
|
Niin kaikki kosken niskat, kiven huopeet ja alapuoliset peilit sekä loppuliut, syvät montut(näkyvät yleensä tasapintaisempana alueena koskessa) ovat hyviä kalapaikkoja.
Kalareissujen lisääntyessä myös ottipaikat oppii!
|
|
|
|
Seuraa toisia kalastajia! Varsinkin niitä proon näköisiä...
PS. Miten sen vapa-jutun kanssa kävi?
|
|
|
|
Monesti, etenki illalla kivien etu- ja sivupuolet ovat taimenten suosiossa. Myös kaikkien "portaiden" niskat kannattaa kalastaa huolella. Loppukesästä lämpimällä ja matalalla vedellä kalat löytyvät aivan päävirran kuohuista ja reunoilta. Tähän aikaan myös perhojen tulisi olla melko pieniä. Toisinaan yöllä isoja taimenia voi nousta/laskeutua aivan kosken niskalle. Niska toimii myös keväisin ja syksyisin ja tietenkin talvisin. Viileällä vedellä kalaa on turha etsiä kovasta virrasta, mutta kuten jo sanoin, lämpimällä vedellä taimen on hyvinkin kovassa virrassa. Kalastamalla oppii...
|
|
|
|
Kiitoksia vielä näin kertaalleen...
Vapa-hommasta:
Vavan kuittia ei ole tallella, joten en tiedä saako siitä minkään sortin korvausta...Voisihan sitä mennä koittamaan?
|
|
|
|
> Varmasti joku miettii "Tämä aihe on ihan turha, kun jos ei koskella
> käy tarpeeksi, niin ei sitä kalaakaan saa."
Nämä tietokoneet ne on huonoja vehkeitä, kun kyse on perhokalastuksesta ja sen lajin opettelemisesta! Ei sitä perhokalastusta täällä netissä surffailemalla opi! Kun haluat oppia heittämään perhoa, niin sen homman oppii parhaiten heittämällä perhoa... Kun haluat oppia sitomaan perhoja, niin sido perhoja(muutamasta sadasta vaikka tuhanteen perhoon vuodessa) ... Kun haluaa oppia uittamaan perhoa eri tekniikoilla, niin mene koskelle tai järvelle ja uita perhoa... jne! Harmi vaan, kun kaikkea tätä ei voi tehdä yhtä aikaisesti! Myös koskenlukutaidon ja mahd. Taimenten olinpaikkojen löytämisen oppii parhaiten siellä kosken äärellä! Näin minä ja kaikki kalakaverini ainakin ollaan opeteltu ja sillon tällön kalojakin saatu!
|
|
|
|
Muuten ihan hyvä idea, mutta kun ei ole niinkään aikaa eikä rahaa mennä koskille/sitoa perhoja...Perhojen sitomiseen on aikaa.
|
|
|
|
Karvaturri kirjoitti:
> Muuten ihan hyvä idea, mutta kun ei ole niinkään aikaa eikä rahaa
> mennä koskille/sitoa perhoja...Perhojen sitomiseen on aikaa.
Kyse ei ole mistään ideasta. Kyse on totuudesta, että tässä hommassa ei ole ns. oikotietä onneen. Ainoastaan tekemällä oikeita asioita oppii! Kirjastoista ja netistä löytyy kyllä tietoa pilvin pimein, miten pitäisi heittää/uittaa perhoa tai sitoa perhoja. Itse oppiminen tapahtuu kuitenkin käytännön tilanteissa. Ainakin uskoisin niin, että siiman hallintaa(jota tarvitaan heittämisessä ja muutenkin perholla kalastamisessa)ei opi pelkästään kirjoja läräilemällä tai tietokoneen ääressä. Sama koskee myös kun pitäisi kehittää perhonsidontaan tarvittavaa sorminäppäryyttä tai mitä tahansa toimintaa, jossa tarvitaan ns. silmän/käden koordinaatiota ja sen kehittämistä.
Siiman hallintaa ja perhonheittoa voi muuten opetella muuallakin, kuin jokivarressa. Esim. nurmikenttä tai järvenranta sopii siihen hommaan mainiosti. Avovedessä voi opetella myös jonkin verran perhon uittamista. Perhosetin hommattua pystyy heittämistä ja siiman hallintaa opettelemaan melko pitkälti ilmaiseksi. Eikä perus Taimenperhojen materiaalitkaan ihan mahdottomia maksa. Kyllähän jokaisella ihmisellä on vapaa-aikaa! Kyse on vaan siitä miten/mihin ajan haluaa käyttää. Eikös joku sanonut, että "hyvän onkimiehen ratkaisee sitkeys ja uutteruus, hyvä huomiokyky sekä halu kehittyä parhaaksi alallaan" tai ainakin jotenkin tähän tapaan. Että ei muuta kun harjoittelemaan, niin kyllä se Taimen vielä joskus nappaa!
|
|
|
|
Tuossa on kyllä ajatusta....Koitan yrittää.
|
|
|
|
viisain ja kaikki tietävä kirjoitti:
> Karvaturri kirjoitti:
>
> Kyse ei ole mistään ideasta. Kyse on totuudesta, että tässä hommassa
> ei ole ns. oikotietä onneen. Ainoastaan tekemällä oikeita asioita
> oppii! Kirjastoista ja netistä löytyy kyllä tietoa pilvin pimein,
> miten pitäisi heittää/uittaa perhoa tai sitoa perhoja. Itse oppiminen
> tapahtuu kuitenkin käytännön tilanteissa. Ainakin uskoisin niin, että
> siiman hallintaa(jota tarvitaan heittämisessä ja muutenkin perholla
> kalastamisessa)ei opi pelkästään kirjoja läräilemällä tai tietokoneen
> ääressä. Sama koskee myös kun pitäisi kehittää perhonsidontaan
> tarvittavaa sorminäppäryyttä tai mitä tahansa toimintaa, jossa
> tarvitaan ns. silmän/käden koordinaatiota ja sen kehittämistä.
.... Eikös joku sanonut, että "hyvän onkimiehen
> ratkaisee sitkeys ja uutteruus, hyvä huomiokyky sekä halu kehittyä
> parhaaksi alallaan" tai ainakin jotenkin tähän tapaan. Että ei muuta
> kun harjoittelemaan, niin kyllä se Taimen vielä joskus nappaa!
Gurun tekstissä on paljon hyvää ja oikeata. Vähän kommentoisin tuota kirjallisten ja kuvallisten apuvälineiden käytön skeptisyyttä, joka tekstissä on aistittavissa. Olen samaa mieltä, ettei pelkästään kirjoista lukemalla opi. Tämä ei tarkoita kuitenkaan sitä, että kirjat tms. apuvälineet olisivat merkityksettömiä.
Pelkästään tekemällä - siis toiminnan kautta - oppiminen on usein tyyliltään "yritys ja erehdys"-oppimista. Sitä kautta ei välttämättä saavuteta ymmärrystä siihen, miksi joku asia tapahtui tai oli tapahtumatta. Kirjallisuuden perusteella voidaan myös eliminoida turhia yrityksiä. Toisin sanoen luodaan teoreettinen kuva - malli - siitä, mitä ollaan tekemässä, joka nopeuttaa käytännön tilanteissa tapahtuvan tilannekohtaisen ärsykemateriaalin siirtymistä tietopohjaksi. Näkemykseksi.
Eli lukeminen kannattaa aina.
|
|
|
|
Yksi paikka jota ei vielä olla ilmeisesti sanottu on yksi tärkeimmistä varsinkin taimenelle (ja kirjolle) eli niin sanotut taskut. Nämä ovat kiven sivussa/takana ole aikojen saatossa virran kovertamia "koloja" joihin virta kuljettaa larvoja, nymfejä, pupia yms. ja joissa kalan ei tarvitse taistella niin paljoa virtaa vastaan. Näihin kun saat sen oikean perhon uitettua niin ainakin jos kyseessä on isompi kivi kalan tärppi on lähes varma. Tietysti kalat eivät aina näissä viihdy ja toisinaan se on sieltä kalastettu pois.
Usein varsinkin nuo "ammattilaiset" koluavat nämä kohdat läpi.
|
|
|
Kirjat opastivat minut ainakin alkuun siinä, kun en tiennyt ollenkaan vielä perhokalastuksesta, saatikka sitomisesta. Myös Kireitä Siimoja karibia - jakson ansiosta opin streamerin heittotyylin, sekä mm. omia mielenkiintoisia heittotyylejä. Tarkoitushan oli vain kysellä missä lienee kalat, kun eivät siiman päässä? Hyviä vastauksia on tullut roimasti, kiitos siitä. 
|
|
|
|
Asioista saa ja kannattaa keskustella mikäli aikoo kehittyä, oli aihepiiri mikä hyvänsä. Samoin kirjoja kannattaa ahmia, myös vanhemman polven tuotoksia. Monesti kirjojen parissa voi kokea todellisia ahaa-elämyksiä kun soveltaa omia kokemuksia kirjoittajan näkemyksiin.
Näihin "ei netistä/kirjoista ole apua kalastukseen"- kommentteihin kannattaa suhtautua siinä mielessä varauksella, että kyseessä on kuitenkin kaksi ihan eri asiaa. Keskustelu ja opiskelu on ihan luonteva jatke harrastukselle, ei mikään oikotie.
Mutta jos palataan alkuperäiseen aiheeseen:
Taimenen saamiseen riittää joskus se, että taimen näkee perhon. Näemmä sinulla oli jo jonkinlainen käsitys taimenen olinpaikoista, mikä on ihan yhtä hyvä käsitys kuin meillä muillakin. Monet kerrat on tullut ihmeteltyä sitä, mistä se kala nappaa. Joskus taimen on napannut paikasta mistä vettä löytyy puoleen sääreen ja joskus se on napannut lumpeikosta. Useimmiten toki keskeltä koskea, kiven kupeesta. Valitettava tosiasia Etelä-Suomen koskilla on kuitenkin se, että joku on jo aiemmin kokeillut ne kivien huopeet, kynnykset, akanvirrat, kuohujen reunat ja ainakin niska-alueen. Eli kannattaa kokeilla ne vähemmän houkuttavatkin paikat.
Taktiikkaa kannattaa vaihdella jos tärppiä ei ala kuulumaan. Eikä kannata vetää itseään piippuun yrittämisellä, vaan istua miettimään mitä se kala tekee ja etenkin missä. Ja jos "hotspotit" vaikuttavat hiljaisilta, niin sitten pitää yrittää muualta ja palata kuumille paikoille sitten myöhemmin.
Varmimmin saat taimen syvältä, pohjan tuntumasta, eli kannattaa painottaa peruketta oikein reilusti. Eräällä sankarilla oli mittarina larvastuksessa pohjatärppien määrä. Eli pohjakosketus vähintään joka toisella heitolla. Tästä johdettuna, hän piti päivää epäonnistuneena mikäli ei ollut menettänyt yli kymmentä larvaa.
Tinseliä ja streamereita kannattaa uittaa ajoittain todella vauhdikkaasti. Nopeasti kiitävä perho laukaisee todennäköisemmin taimenen iskuhalut kuin hitaasti lilluva. Samoin epäsäännöllisyys uittamisessa tehoaa tasaista vetoa paremmin.
Missään nimessä ei kannata turhautua. Kalaa on aina koskissa, mutta joskus tärppi voi olla kiinni muutaman sentin ohi uitetusta perhosta. Tämä tuli jopa nähtyä Haihunkoskella kun seurasin sillalta, sillan alla poterossa majailleen taimenen puuhastelua. Eräs larvastaja uitti perhoaan monta kertaa samalle kalalle ilman tulosta. Turhauduttuaan eräs toinen kaveri yritti kaksi kertaa ja toisella heitolla kala nappasi todella nopeasti larvan suuhunsa. Heitoissa oli eroa varmaan 20cm sivusuunnassa.
Koko ajan seurasin yläpuolelta kalaa, eikä se noteeraanut liian sivulla kulkeneita perhoja mitenkään, mutta se viimeinen osui ihan nappiin suoraan kalan syöntilinjalle.
|
|
|
|
Elvis kirjoitti:
> Taktiikkaa kannattaa vaihdella jos tärppiä ei ala kuulumaan. Eikä
> kannata vetää itseään piippuun yrittämisellä, vaan istua miettimään
> mitä se kala tekee ja etenkin missä. ...
> Koko ajan seurasin yläpuolelta kalaa, eikä se noteeraanut liian
> sivulla kulkeneita perhoja mitenkään, mutta se viimeinen osui ihan
> nappiin suoraan kalan syöntilinjalle.
Näin on Elvis. Taktiikkaa pitää ja kannattaa vaihtaa tilanteen mukaan. Toisaalta näkee usein myös, että taktiikkaa vaihdetaan liian nopeasti. Ensin istutaan ja sitten hommiin. Mutta liian hätäisesti ei kannata päätellä, että valittu taktiikka on väärä.
Jos mitään ideaa ei synny istumisen aikana, kannattaa usein sekoittaa erilaisia lähestymistapoja, esim. pinturi indikaattorina, päätyperhona larva ja sivuperhona pieni nymfi.
Sitten toi syöntilinja. Varsinkin kovemmassa virrassa syöntilinja voi olla kapea. Toisaalta olen usein todennut pienemmissä ja kirkkaissa puroissa, että kala saattaa hakea suhteellisen kaukaakin perhon. Tossa Elviksen kertomassa tapauksessa voi olla ratkaisevana erona itse asiassa myös 20cm ero ylös-alas linjalla. Varsinkin larvastuksessa painottaisinkin nimenomaan painotusta, että perho saadaan pohjaan, en välttämättä tarkkaa tarjoilua sivusuunnassa.
|
|
|
Lisää vahti
Vastaa
Edellinen aihe
Takaisin aiheisiin
