Uutisia SOS tapahtuman valmisteluista

Huom! Alla oleva teksti on EPKn Pj. Markku Kemppaisen käsialaa.


Olen käynyt keskusteluja useiden eri tahojen kanssa SOS –tapahtuman järjestävän seuran Espoon perhokalastajat ry:n puheenjohtajan ominaisuudessa. Kiinnostus asiaa kohtaan on ollut suuri, mitä jo sinällään voi pitää hyvänä merkkinä. Haluan tässä yhteydessä saattaa tiedoksi, millaisia keinoja ja toteutusmalleja on näissä keskusteluissa tullut esille.

1. Kutemaan palaavien lohien kalastus avomerialueella aloitetaan viikkoa nykyistä myöhemmin. Ammattikalastajat kalastavat sillä välin muita kalalajeja ja tulonmenetys kompensoidaan heille esim. Lohirahaston kautta. Koska kalastajista löytyy ns. torikauppakalastajia ja toisaalta tukkujen sopimuskalastajia toteutetaan kompensointi kalastajakohtaisesti, sillä kunkin kalastajan tulonmenetykset ovat erilaiset. Tämä tarkoittaa kalastajakohtaista tulorakenteen selvitystä, mikä ei ole mahdoton tehtävä, sillä ko. ammattikalastajia on jäljellä vain kourallinen.

2. Ammattikalastajien työsarka on muuttunut muutaman viimeisen vuoden aikana radikaalisti lukuun ottamatta troolikalastajia. Avomerikalastajat ovat siirtyneet, tai ovat siirtymässä rysäpyyntiin. Ammattikalastajat ovat aina kunnioittaneet kaikkien kalalajien kutuaikoja ja -paikkoja, sillä kukapa ”lypsävää lehmää” haluaisi tappaa. Ne ammattikalastajat joiden kanssa olen keskustellut, ovat sitä mieltä että luonnon tuotannon ja kestävän kehityksen tukeminen on järkevää toimintaa.

3. Yhteiskunnalle ammattikalastus ja kotimaisen kalan saatavuus on tärkeää. Ammattikunta on vain valitettavasti ”ukkoontumassa”. Yhteiskunnan tuki on jatkuvasti tiukemmalla. Näyttää siltä, että kun lohi ja meritaimenkannat ovat huolestuttavassa tilassa, niin samalla myös ammattikalastajatkin ovat vaikeuksissa. Voisi ironisesti luokitella molemmat erittäin uhanalaisiksi lajeiksi. Siksi on tehtävä nopeita ja riittävän radikaaleja toimia, jotta kalastus ammattina voisi tulevaisuudessa jatkua. Näillä toimilla sekä että lohen ja meritaimenen luonnon tuotanto tulee saada sille tasolle ettei välitöntä uhkaa lajeille olisi. Mielestäni olisi ymmärrettävä että sekä vapakalastajien ja ammattikalastajien intressit ovat tässä asiassa yhteneväiset.

4. Huomautan tässä samalla, mikäli edellä olevasta ei jo käynyt selville, että mielestäni ammattikalastajat yleisesti ottaen osaavat hoitaa asiansa ja tuntevat vastuunsa. Kuitenkin lehdistö valitsee herkästi ammattikalastajat ensimmäiseksi kohteekseen, kun keskustellaan Itämeren lohen tilasta. Tarkastelukohteeksi tulisi sen sijaan ottaa harmaa kalastus, joka tarkoittaa valvomattomana rehottavaa verkkokalastusta ja sillä saatavaa pimeää tuloa. Sen karsimiseksi on toimittava nopeasti ja päättäväisesti. Eräs tapa aloittaa ongelman hoitaminen olisi kieltää liian pienisilmäisillä verkoilla kalastaminen ja myös rajoittaa vedessä pidettävien verkkojen määrää. Yhteiskunnan ja luonnon kannalta olisikin välttämätöntä aikaansaada muutos kalastuslakiin, jossa määrättäisiin verkkokalastukseen merialueillemme esimerkiksi 55mm pienimmäksi sallituksi silmäkooksi. Tarpeen mukaan ammattikalastajat voisivat anoa TE-keskukselta erivapauden tähän, riippuen kalastuksen kohteena olevasta kalasta.


5. Tämä tarkoittaa käytännössä ns. Ahvenanmaan mallia, jossa valitaan kooksi ns. taimenverkko koko, joka voi olla silmäkooltaan esim. 55mm. Em. silmäkoko mahdollistaa sekä meritaimenen ja lohen poikasten että ensimmäisen merivuoden kalojen selviämisen verkoista, sillä käytännössä nämä kalat uisivat niistä läpi. Tuloksena olisi kalastajien saaliin keskikoon kasvaminen. Silmäkoon kasvattaminen vaikuttaisi myönteisesti myös kuhakantoihin. Kalastajien tyytyväisyys kasvaisi, koska esimerkiksi 55mm:n verkkoon jäävän kalan, vaikkapa kuhan pituus on yleensä yli 50 cm. Mikäli edellä olevat toimenpiteet saadaan sovittua taataan sillä niin lohi- ,taimen kuin kuhakantojen kasvumahdollisuus sekä vaelluskaloille mahdollisuus päästä synnyinjokeensa jatkamaan sukuaan.

6. Käytännössä valikoiva kalastus toimii ammattilaisilla kohtuullisen hyvin rysäpyynnin osalta. Tiukempaa valvontaa tarvitaan verkkokalastukseen, sillä on helppo päätellä, että harmaan talouden kalastus, jota tehdään kotitarvekalastuksen nimissä, tuskin valikoi saalistaan. Jotta kaikki toimenpiteet olisivat tehokkaita, tarvitaan myös yhteiskuntavastuuta niin kalatukuilta, kuin kaupan eri ketjuilta ja ravintoloilta.

7. Kun meritaimen ja lohi lopuksi pääsevät lähelle kotijokeaan, on sen suualueen (terminaalialueen) kalastuksen valvontaan kiinnitettävä selvästi enemmän huomiota. Vapaa-ajankalastajien kalastusta jokien suualueilla tulee rajoittaa siten, että kalojen nousuaikana siellä ei saa kalastaa. Samoin viehekalastukselle tulee luoda huomattavasti nykyistä tiukempi säännöstö niin jokisuun alueella, kuin itse joessa ja sen koskissa. Kalojen alamittoja on syytä miettiä jokikohtaisesti uudelleen. Samoin tulee tehdä selkeästi nykykäytäntöä tiukempia rajoituksia ylösotettavien kalojen lukumäärälle kalastajaa kohden per lupa. Jokiosien rauhoitusalueita tulisi lisätä ja kalastuslupien määrää rajoittaa. Toimilla on tarkoitus turvata riittävän kalamäärän pääsy kudulle.

8. Sosiaali –ja terveysministeriöltä tulee vaatia toimia valvonnan tehostamiseksi, jotta EU-direktiivit täyttyisivät kaikilta niiltä osin, mitä tulee ruokaketjun toimivuuteen merestä kuluttajalle. On selvää, että harmaan talouden kalastajien ruokaketju ei voi olla direktiivin mukainen ja mikä huolestuttavinta, sitä ei pystytä valvomaan. Harmaan talouden kalastuksen arvo on lohikalojen osalta eräiden arvioiden mukaan jopa 60-80% kaupallisen kalan määrästä.


9. Maa- ja metsätalousministeriöltä tulee vaatia toimia sellaisten keinojen luomiseen, jolla valvonta oleellisesti tehostuu nykyisestä. Kalastusalueiden valvontatoimiin tulee puuttua määrätietoisella otteella. Ilman valvontaa ei ole toimivaa ja kestävää kalataloutta. Asenteiden on muututtava tässäkin asiassa ”eurooppalaiseksi”. Vastaavanlaista ”vapaata” verkkokalastusta ei ole missään muussa EU:n jäsen valtiossa. Miksi siis meilläkään.


10. Harmaa hylkeen kannan nopea kasvu on näkynyt ammattikalastajat ja muidenkin kiinteillä pyydyksillä kalastavien saaliissa. Vaikutus on voimakkaassa kasvusuunnassa. On tärkeätä selvittää pikaisesti tutkimuksin, millaiset vaikutukset hallikannan kasvulla on lohen ja meritaimenen vaelluspoikasten ja ensimmäisen merivuoden kaloihin ja edelleen nousuparviin. Onko se vastaava haitta myös vapaalle kalalle?? Havainnot kertovat tämän suuntaista, mutta RKTL:n tulisi tehdä selkeä tutkimus aisasta. Ilmassa on liikaa mutu –tietoa suuntaan jos toiseenkin. Ruotsissa asiaan suhtaudutaan suurella vakavuudella ja siellä on jo päätetty ryhtyä kannan rajoittamistoimiin. Millaisia toimia meidän tulisi tehdä vaiko vain odottaa tulevaa??

Tämän tyyppisessä vaiheessa keskustelussa ollaan nyt ja vapakalastajat ja ammattikalastajat yhteisellä intressillä. Tahto tila on mielestäni selvä. Tule mukaan SOS tapahtumaan 5.2. Espooseen ja vaikuta. On tärkeätä osoittaa päättäjille suunta.

Rakentavin terveisin
Markku Kemppainen
Espoon perhokalastajat r.y.