Minä oon jo vähän kokeneempi kalastaja, ikävuosia on yli 40, vapakalastusvuosia siinä 35 ja perhosteluvuosiakin 25. Aluksi oli saalis tärkeä, minäkin kalastin jotta olisin kalaa saanut. Nyttemmin menee kesiä, että tuon yhden kalan kotiin, sekin monesti istutuskala. Luonnonkaloja otan metsäreissulla ruokakalaksi, en muuta. Suurimpia kaloja olen alkanut päästää silloinkin ja ottaa niitä, jotka eivät ole erityisen suuria eikä pieniä.
Kun aloitin, ei Suomessa juuri liitseistä tiedetty, tinseleistä nyt ei varmastikaan. Perhokalastus ja luonnonoppi (vedet, hyönteiset, kalojen tunteminen) kuuluivat yhteen. Itsekin luin tuhannen sivun opuksen, jossa oli laji lajilta kuvattu kaikki Pohjois-Amerikan vesihyönteiset perhokalastajan näkökulmasta muista kirjoista puhumattakaan (englanniksi, ruotsiksi, suomeksi). Tutkin vesien hyönteismaailmaa, ja kaikki perhot olivat jäljitelmiä. En edes Red Tagilla tai Zululla vuosiin kalastanut. Tinselit ja liitsit yllättivät minut, olin ollut niin pitkään omillani.
Tämä viehekalastus perhovälineillä, jota nuorisojengi näyttää puolustavan, sillä kun saa kalaa 100-0, kuluu asiaan. Tuoreena miehenä kalaa on saatava, ja muun väittäminen on hienostelua. Näistä nuorista kehittyy sitten erilaisia tyyppejä vuosien saatossa: osa jää niille sijoilleen ja jatkaa tyytyväisenä saalistamistaan, osaa rupeaa mekaaninen pyytäminen kyllästyttämään ja kyllästyneistä osa tekee kuten minä tai Peetu, rupeaa kalastamaan sen pohjalta mitä tietää tai arvelee kalan syövän. Kehityksen vauhtikin vaihtelee, koska pelkkä kyllästyminen ei riitä vaan tarvitaan osaamistakin. Eikä oppeja lopulta kirjoista saada vaan yrityksestä ja erehdyksestä.
Sen kuitenkin voin omalta osaltani sanoa, että luonnon ymmärtäminen ja lukeminen, tiedetyn tai kuvitellun saaliseläimen (hyönteisen, pikkukalan) jäljittely ovat minulle suuresti tyydytystä tuottaneet. Tinseliä uitan pikkukalana, liitsillä en ole tainnut koskaan luonnonkalaa saada...varmaan vain oma vika, ei vieheen vika. Ja paremmin saan nyt kalaa kuin ennen, varmaan olen oppinut. Ainakin näillä vuosilla ajattelen enemmän kuin Peetu, mutta meitä on jokaiseen junaan, ja jokainen tulkoon autuaaksi uskostansa.
|
|