Muurahainen

En ollut varma onko kaikki perhonsidontaan liittyvää, ni ajattelin laittaa tälle puolelle...

Eli, tuossa tutkailin muurahais-jäljitelmiä ja kaikenkarvaisia murkku-sidoksia ja mietin sellaista pikku seikkaa, että tarviiko muurahais-jäljitelmän kellua? Itse olen käyttänyt harria (ja taimenta) kalastaessani tuloksekkaasti n. 12 koon larvakoukkuun tehtyä murkkua jonka "pallot" eli etu- ja takaruumis on tehty sidontalangasta hieman soikean malliseksi eikä niitä ole painotettu. Keskellä on ohuesta punaisesta villalangasta tai vastaavasta tehty pieni iskupiste, jonka päälle on kierretty hyvin harva ruskea tai musta häkilä, esim. kiinalaisesta kukosta.

Perho käyttäytyy vedessä siten, että heitettäessä veteen se kulkee aluksi jonkin aikaa pinnan tuntumassa kunnes se alkaa hiljalleen upota. Olen kuitenkin huomannut kalastustilanteessa, että usein kun olen vaihtanut murkun siiman päähän kalat, eritoten harjus, iskevät siihen sokeasti kiinni saman tien kun se tippuu veden pintaan. Olen tätä pohdiskellut ja tullut siihen tulokseen ettei murkun välttämättä tarvi edes kellua. Oikeat muurahaisethan jokeen tippuessaan käyttätytyvät todennäköisesti lähes samalla tavalla, sillä erotuksella, että saattavat hetken aikaa onnistua räpiköimään pintakalvossa.

Kuvitellaan esimerkiksi että muurahainen (ei suuri hevosmuurahainen, eikä pienenpieni kekomurkku, vaan keskiverto tavallinen, esim. sokerimuurahainen) kävelee joen päälle kaartuvan pajun oksaa pitkin. Se kävelee sen päähän ja lähtee kävelemään takaisin päin "pää alaspäin" eli selkä jokeen päin. Se kävelee melkein oksan tyveen asti, mutta sitten tulee dramaattinen käänne: sen ote lipeää. Se tipahtaa suoraan veteen kun ei onnistu ottamaan kiinni yhdestäkään matkan varrella olevasta oksasta. Se räpiköi hidasvirtaisen joenpätkän ajan veden pintakalvossa, kunnes se saapuu kosken niskalle... Se joutuu kovaan imuun ja sujahtaa kahden suuren kiven välistä kovaan ja rikkonaiseen virtaan ja "tippuu" pintakalvon läpi kosken ryöpytykseen. Se poukkoilee sinne tänne virran mukana ja kaksi kertaa juuri ja juuri sen ohi sujahtaa suuri virtaviivainen hopeanharmaa olento suu auki; nälkäinen harjus joka koittaa saada muurahaisen päivän ruokalistalleen. Nämä kaksi suurta ja pelottavaa saalistajaa epäonnistuvat yrityksessään ja muurahahais-raukka jatkaa matkaansa. Viimein se saapuu kosken jälkeiseen hidasvirtaiseen suvantoon. Sen päässä pyörii vielä vähän aikaa kunnes se pikkuhiljaa alkaa selviämään kosken aiheuttamasta pyörityksestä. Sitten se tajuaa että alkaa hitaasti vajoamaan kohti pohjaa... Se räpiköi vimmatusti pienillä raajoillaan kunnes se tuntee voimakkaan virtauksen tulevan sitä kohti. Se on paniikissa ja räpiköi hullun lailla kunnes tulee aivan pimeää, ja sitten pienenpienet hampaat lävistävät sen ja muurahaisen silmissä mustenee.

Eli mahtaisiko muurahaisen tarina mennä tämän kaltaisesti? Olen foamimurkkuakin uitellut huomattavasti suppeammalla tapahtuma-määrällä, mutta aiemmin mainuttu uppomurkku malli on tällä hetkellä Lapissa oleskellessani paljon siiman päässä ja tuottanut myös tulosta. Kummallisena piirteenä olen huomannut, että sen jälkeen kun harrit ovat lakanneet ottamasta murkkua pinnaan tuntumasta, olen yleensä silloin ollut esim. keskellä matalaa koskea olevan pikku saaren rannassa, niin olen uittanut perhoa vapaasti kymmenen tai parisenkymmentä metriä, ja alkanut hiljaa viistämään sitä itseäni päin. Yleensä juuri tällä tavalla mittakalat ja suurimmat harjukset ovat tulleet tai ainakin yrittäneet. Tälle kummalliselle ilmiölle olen yrittänyt etsiä syytä/syitä, mutta ilmeisesti tällä tavalla useammat kalat näkevät sen eivätkä välitä siitä miten tai missä se on kunhan iskevät kiinni.

En tiedä oliko tällä viestillä mitään erityisempää merkitystä tai tarkoitusta, mutta ainakin voitte laittaa kommentteja ja omia kokemuksia murkusta, uppo- tai pintamallista, valaisevia faktoja muurahaisen käyttäytimisestä yms... yms... Ja vielä sen verran että suurin osa tekstistä oli omia mielipiteitäni, johtopäätöksiäni ja veikkauksia, joten saatte mielihyvin oikaista tekstiäni ja korjata asioita jotka eivät ole tosiasioita, mutta mielellään ei mitään pilkunviilausta.

Lopuksi vielä kireitä siimoja ja hyvää juhannusta perhorasian porukalle ja kävijöille!
-Joona