Kalavesien kummajaiset.

Pistän itse avauksen. Tämä on sellainen tapaus, mikä pisti melkoisesti huvittamaan..

Menin viime kesän heinäkuussa vakikoskelleni katsomaan, josko olisi nousutaimenia jo tullut jokeen syksyn kututouhut silmissä kiiluen. Metsätien päässä odotti yllätys: Auto. Eihän täällä muita koskaan ole.. Eikä ollut mikä tahansa biili vaan uutuutta hohkava X5 bmw-maasturi. No jatkoin matkaa rantaan ja sieltä se auton omistajakin löytyi kahden pikkupojan kanssa. Kaverilla oli välineet samaa tasoa kuin autokin, eli tavallisen tallaajan vuosipalkalla saattaisi juuri alennusmyynnistä irrota. Oli bambusälettä, öljykangastakkia, stetsonit...jne. Eihän siinä mitään, jos on ylimääräistä rahaa..

Oliko minun "omalle" joelleni nyt eksynyt oikein gurujen guru? No menin rantaan ja morjestin miestä ja junnuja. Siinä sitten istuin tämän "gurun" kanssa nuotiolle juttelemaan ja varovaisesti utelemaan, miten oli tänne eksynyt. Kovasti tuli juttua ja sattumalta oli joen kartasta havainnut. Kuulemma mökkimatkan varrella. Vähän väliä tämä mies kävi opastamassa virveliä viskovia poikia ja näyttämässä, kuinka sitä pitää kalastaa. Ajattelin, että voisin tämän kerran vain seurailla sivusta ja ottaa oppia.

No tunnin höpistyämme kävi komea taimen pinnassa aivan edessämme. No nyt tuli "guruun" liikettä. Komensi heti poikia olemaan heittämättä uistimia ettei kala säiky. Mies sitoi tosi pienen pinturin siiman päähän ja hiipi rantaan. Hieman itsekseni ihmettelin perhovalintaa. Jokeen pitkin kesää nousevat taimenet eivät nimittäin tule syönnökselle vaan syksyn kutua varten. Eikä se pintakäyntikään ollut mikään korennon imaisu. No, uskoin miehen kuitenkin osaavan hommansa. Tämän jälkeen kokemus muuttui kovin hämmentäväksi: Mies ei kovasta yrityksestä huolimatta saanut minkäänlaista heittoa aikaiseksi. Siis hänellä ei ollut hajuakaan, miten homma toimii! Hetken huiskittuaan peruke ja pari metriä siimaa oli tuhannen solmussa hienon vavan ympärillä. Mies tuli nuotiolle ja jupisi jotai perukkeen mittasuhteista. Sitten "guru" nappasi hianon varustesalkun ja poistui tyylikkäästi bemarin suuntaan.

Jäin huuli pyöreänä ihmettelemään näkemääni. Hetken päästä kuului auton ääni. Silloin kysyin pojilta, että eikö he lähteneetkään isänsä mukaan. Tähän toinen pojista sanoi, että eivät olleet koskaan ennen nähneetkään ukkoa. Oli kuulemma jo ennen tuloani tunnin verran opastanut poikia kalastamaan oikein.

Ehkä tämän tapauksen johdosta minulla on ollut hieman "asenteita" näitä koskien mannekiineja kohtaan.

Ei ehkä ollut maailman hauskin stoori, mutta ehkä huvittavin ja hämmentävin kokemukseni kalavesiltä. Pistäkää parempaa tulemaan. Itse pidän vuorokauden vapaata täältä ja häivyn työmatkalle..