Miksi vain perhokalastus sallitaan joillain koskilla?

KLA kirjoitti:
> Johtusko siitä että vieheet vahigoittaa kaloja enemmän .esim
> viimevuonna sainn tosta kotijoelta kaks alamittaa (eli luonnon kaloja
> koska alamittää ei istuteta ) melkein putkeen toinen kurkusta ja
> suusta ja toinen (pienempi) vain kurkusta oiskivempilaskee
> luonnonkalat takas ja kunnossa oisko tässä yks syy muuta en oo sieltä
> saanukkaan. no pienellä vaapulla pupan mutta ei kalaa (jos tässä ens
> kesänä sais ekan perhokalan) eli ei siellä koneonkijatkaan vaan sitä
> saalista hae toki poikkeuksia on esim tossa viikko kaks sitte pari
> koneonkiaa veti puolesa tunnissa viiskalaa kuiville ja mukaan ja
> puheitten perusteella olivat edellisenä päivänä kiskoneet jotain
> samaa luokkaa mukaansa.

Ego,kateus,itsekkyys, ahneus otaksun syyksi.

>Kalastelen molemmilla välineillä
ja hieman surullinen myös luettuani muutamia mustavalkoisia kommentteja.

>Kaikki sinne mahtuu jos ei niin itseppähän on paikkansa valinnut? vai onko??

Ne jotka osaa tekee mitä vaan jotka ei ne ryhtyy opettamaan....
(J.Leskinen) Koitetaanhan osata ja opetella jookos!!

wishman kirjoitti:
> Perhokalastus on niin paljon muutakin kuin vaan itse kalastus.
> Perhokalastajilla ja koneonkijoilla on ns. erilainen kalastus
> "filosofia".. Ei vaan mahdu samaan paikkaan..

>Niimpä, ei kai se ego,tai kateus voine siihen hiukan liittyä?
paitsi koneonkijoilla, kun tuntuvat mahtuvan vaikka perhonheittäjien sekaan häsläämään

Juu, kyllähän se kärsivällisyyttä vaatii jos sattuu kokenut ja
kokematon kalassa vierekkäin siinä ego,itsekkyys,nöyryys,tuppaa
ilmenemään olipa filosofia sitten mikä tahansa.

Senkin voi viisaampi osapuoli kääntää vihan sijaan ystävyydeksi
kunnioittamalla toista kanssakulkijaa itsekkyyden tai egopullistelun sijaan.

wishman kirjoitti:
> Kyllä meikäläinen silti koneonkijan kanssa toimeen tuun koskilla, ei
> siinä mitää, mutta en tosin ilahdu virppamiehen näkiessä...

Se on vähän sopeutumiskysymys itsekullekkin, näen kyllä naamasta
kun seuraa kaivataan tai ei kaivata. Perhomiehet yleensä säikähtää jos satun tervehtimään, koska hiippailen yleensä hissukseen ja
huomiota herättämättä joten päivää seläntakaa voi aiheuttaa säikähdys
ilmiön kalastukseen uppoutuneelle henkilölle.
Yleensä häivyn paikalta vähin äänin ja palaan ehkä joskus tai sitten
en paikan yleisestä menosta riippuen. Valitsen seuraavan kohteen tarvittaessa jos meno liian villiä.

Kun sopiva rupatteluseuralainen löytyy voi oppia yhdessä illassa
enemmän kuin viikossa koskella omin päin,tämän opetuksen sain itsekkin
eräältä gurulta ja nyt voin joissakin tapauksissa laittaa viestikapulaa eteenpäin, kun löytyy henkilö jolla arvot kohdallaan
eikä häntä kanssakulkijat pahemmin häiritse. Tässä kai se oma ego ei
jokapaikkaan mahu?