|
Sanoisin, että hieno valinta oli tarttua härkää sarvista tässä vaiheessa. Tulee kantamaan hedelmää jatkossa, kun ei tartte olla muiden kätösten tuotteista riippuvainen kalalle lähtiessä. Jos ei nakerra niin peiliinkatsomisen paikka, joko perhoissa tai kalastustekniikassa, mutta jos nakertaa niin kaksinkertainen onnistuminen.
Ja perhoihin, joilla vaikea epäonnistua...
Kuulapupa/SL pupa
Koukku: #10 - 14 uppoperho, niin suorat kun käyrät toimii ite suosin painottamattomissa kamasan B175 ja painotetuissa kuulalla B420
Runko 2/3: periaatteessa mikä tahansa dubbinki, jäniksen naamasta erinäisiin keinokuituihin
Eturuumis 1/3: Jotain selkeästi tummempaa ja mielellään luonnon elukan karvaa, ruskea opossumi tai jäniksen naama käyvät mainiosti. Harjataan tai nypitään neulalla reilusti, että saadaan jalat ja sarvet esiin
Pää: Volframi kuulapää. Painottamattomissa SL-pupissa luonnollisesti muotoillaan pieni pää sidontalangasta ja päätellään perho siten.
Toimivimmat värit omassa kalastustuksessa ovat ehdottomasti oliivi oranssilla perseellä ja kultaisella kuulalla ja koko musta (tai riikinkukko) holo kierteellä ja kirkkaan oranssilla volfram päällä.
Pintaperho puolelta helpoimpia ja todellisuudessakin aivan suvereenisti tehokkaimpia perhoja on superpupa. Reseptiä olen julkeasti hieman modifoinut omaan käyttöön sopivammaksi ja huomannut näkyvyyden parannuttua vastaiskujen osuvan huomattavasti paremmin oikeaan saumaan ja täten ylös tulleiden kalojenkin määrän kasvaneen.
Koukku: Periaatteessa kaikki suoralankaiset pintaperhokoukut käy, itellä ollu käytössä kamasania, partridgea, fullingmillia, varivasta ja mustadia. Allpurpose Fullingmilliin kaikkein tyytyväisin, ei ruostu ja sopivan jämäkkä lanka, eli kestää vääntöä ja tartuttaa ja pitää kalat kiinni. #10 - #18. Yleisin käyttössä se #10 ja #12.
Runko 2/3: Omenan vihreä ollut tähän astisista tomivin sävy, vaikka tapahtumia ja ylöstulleita kaloja myös monilla muilla väreillä.
Eturuumis 1/3: Ruskea tai musta dubbinki
Häkilä: Ruskea kukko. Tässä vaiheessa tulee se poikkeus alkuperäiseen, nimittäin leikkaan häkilän vain alapuolelta ja ylhäältä karsin ainoastaan hiukan, näin perho kelluu paremmin ja näkyy kalastajalle huomattavasti paremmin. Toki poikkeaa superpupan alkuperäisestä idesta hiukan, mutta toimii omien ja tuttavien kokemusten perusteella aivan yhtähyvin ellei jopa paremmin kun alkuperäinen. Koko perho kyllästetään Gingkillä tai Nahkisella, joka edesauttaa perhon kellumista usean kalankin jälkeen.
Kalastuksesta sen verran, että superpupaa viistätetään ihan reilusti kalojen oletettujen ottipaikkojen kohdalla. Joskus pelaa todella hyvin tekniikka, että heitetät serpentiini heiton (reilusti mutkia) annat perhon lipua kalojen näköpiiriin vapaalla uitolla jolloin annat siiman kiristyä ja viistämisen alkaa hetki lipumisen jälkeen.
Pintaperhot jatkuu, vuorossa Griffits Gnat, jota olen sitäkin hieman modifoinut.
Koukku: Isokitainen pintaperho koukku #12 - 24. Ite käytän epäortodoksisesti hieman käyrää TMC 2488. #18 mulle eniten käytetty kokoluokka. Kannattaa aloittaa perho harjoittelu isommista koukuista ja edetä pikkuhiljaa pienempiin.
Runko: riikinkuon siikanen kierrettynä.
Häkilä: Grizzle kukko, joka leikataan epäortodoksisesti alapuolelta pois kellunta asennon- sekä kalan tartuttamisen parantamiseksi.
Streamereista kannattaa tehdä liitsit, zonkkerit ja tinselit. Helppoja ja erinomaisen käyttökelpoisia kalastuperhoja. Liitseistä voi jättää hyvällä omallatunnolla häkilän pois jos siltä tuntuu, pelittävät pohjia myöten uitettuna toditetusti niin häkilällä kuin ilmankin. Zonkkereihin ja tinseleihin ei tartte välttämättä puppelipäitä, tomivat ihan sinällään ilmankin vaikka kalastajalle itselleen on joskus kynnyskysymys tehdä kaikki herkut pehoihinsa. Aloitteliana kannattaa ottaa ohjat omiin käsiin ja reilusti yksinkertaistaa reseptejä kunhan muistaa säilyttää perhon perusidean.
|
|
Lisää vahti
Vastaa
Edellinen aihe
Takaisin aiheisiin
