Minä olen käyttänyt näitä 'braided' perukkeita siitä saakka kuin ne tulivat markkinoille, ainakin kymmenen vuotta, kelluvina. Olen niillä heittänyt kaikkia perhoja, pinnasta pohjaan pomppimaan. Enpä ole ennen tullut ajatelleeksi, että ne ovat huonompia kuin monofiili pintakalastuksessa. Vedenvastushan on varmaankin isompi, kuten Peetu sanoo. Pitääpä ensi kesänä kokeilla, josko pidot parantuisi monofiililla...
Joukon etuja voin listata: portaattomasti ohenevia, kestäviä, helppoja kiinnittää ja vaihtaa, siirtävät voiman hyvin heittosiimasta perukkeeseen, muisti-ilmiötä ei ole kuten varsinkin paksummassa monofiilissa on tapana, rikkovat pintakalvon eivätkä jätä 'jalanjälkiä' veden pintakalvoon (monofiilihan näkyy monesti kun pyrkii kellumaan pintajännityksen päällä) ja aika tunteettomia tuulisolmuille (joita kokeneelle heittäjälle ei muutenkaan tule). Sutjakka oheneminen ja muisti-ilmiön puuttuminen ovat jutut, josta olen erityisesti tykännyt. Ennen vanhaan liikkui paljon neuvoja, miten monofiiliperukkeet pitää solmia millintarkoilla mitoilla ja miten ne ennen kalastusta on kiskottava suoriksi...ovat kokolailla kadonneet keskustelusta.
Lisään tällaisen letitetyn perukkeen jatkoksi välipätkän 20-40 cm keskivahvaa monofiilia (0.25 mm) ja sitten pitkän kärjen. Joskus laitan kaksi välipätkää, 0.25 ja n. 0.20, jos kärki menee ohueksi. Painona käytän monesti haulia tai kahta tuossa välipätkän ja kärjen solmun nojassa. Sillä lailla saan perhot pohjaankin.
|
|