Reissu alkoi siten, että poljin miltein puolikuolleena Kuokkalan Nesteelle. Siellä sitten kyselin lupia, sekä missä päin kosket mahtavat olla. Myyjä ihmetteli, kun kerroin polkeneeni tänne n.25km.
Sitten poljin Kuokkalankoskelle, ja aloitin kalastuksen yläjuoksulta, sillan alta. Minulla oli mukanani perhovapa, sekä virveli, jos vaikka perhostus alkaisi kyllästyttämään. Siinä sitten tuli heiteltyä.
Katselin, kun siinä oli kaksi miestä perholitkoineen, ja sitten kun he lähtivät, menin itse koittamaan samasta paikasta. Siinä heittelin, ja katselin, kun paikalle tuli yksi perhokalastaja, noin minun ikäinen. Hetken päästä paikalle tuli vielä toinen, aivan saman näköinen! Huomasin, että yläjuoksun ns. lahdessa hyppäsi kala, ja siitähän innostuin.
Perhokalastus ei oikein tahtonut siinä luonnistua, joten vaihdoin virveliin, ja pistin luottopelini "hopealipan" kiinni. Tällä lipalla on saatu niin haukea, säynävää, ahventa, ja olikohan kenties taimenkin ottanut. Heitin kyseiseen lahteen muutaman kerran, ja sitten otti kiinni! Jarru oli löysällä, joten kala sai siimaa helposti otettua. Minä siinä kelasin koko ajan kovaa vauhtia ja kiskaisin aina välillä hieman varmistaakseni, että kala on kiinni. Siima meni ja meni, mutta sitten kiristin hieman. Kala yritti päästä yläjuoksun virtaukseen, mutta jäi hetkeksi lusimaan rannassa olevan kiven luo. Annoin sille hieman etäisyyttä, ja kelasin varovasti koko ajan sisäänpäin. Kala ui itsensä kahden kiven väliin, ja sitten juoksin. Kävin nostamassa kalan rannasta ylös, ja huomasin, että kala olikin TOUTAIN! Ensimmäinen toutaimeni! Toutain oli sellainen reilu 1-1,5kg. Kyllä oli iloa kerrakseen!
Tämän jälkeen koitin vielä hieman perhovapaa ja virveliä hieman alempaa Kuokkalankoskea, ja katselin kuinka näillä kahdella samannäköisillä perhokalastajilla oikein menee. Tärppejä ei tullut, joten vaihdoin maisemaa, ja lähdin etsimään Herralankoskea.
Herralankoskea ei meinannut löytyä, joten kävin kysymässä vielä kerran Nesteeltä karttaa. Sitten eräs paikallinen sanoi minulle: "Joo, sä tulit mua vastaan. Eli, mee samaan suuntaan ja sitten sillan yli, ja siinä on yks koski. Ja sitten jatkat siitä vielä eteenpäin niin tulee toinen koski." Kiitin, lähdin, ja olin matkalla Herralankoskelle.
Siellä sitä sitten oltiin, Herralankoskella. Huomasin vastarannalla muutamia kalastajia, joten jäin toiselle puolelle. Huomasin myöskin mukavan aitauksen, missä luki "yksityisalue". Jäin vanhan rautatiesillan alle kalaan. Ei mitään, virtaus oli liian kova. Katselin miten vanhempi kalastaja nosti yhden kalan ylös yläjuoksulta. "Tuonne pitää päästä", ajattelin yksikseni.
Menin taas sillan yli, varovasti liu'in mäkeä alas hitaampia virtauksia kohti. Mies jatkoi kalastelemista, joten ajattelin antaa hieman tilaa, ja menin hieman alemmas koskea. Löysin sillan alta sopivan paikan. Joku oli jo siinä saanutkin kalan, kun kalanjätteet olivat rannalle jätetty. Koitin aluksi perhovapaa...ei onnistunut. Sitten vaappuja, ei onnistunut. Eräs ikäiseni heppu tuli kysymään: "Onko tullut mitään?" Vastasin, että yksi toutain. Hän jäi viereeni hetkeksi heittelemään, mutta lähti hetken päästä. Vaihdoin kanssa yläjuoksulle, ja siinä heittelin. Hepun kanssa tuli sitten vaihdettua kuulumisia, ja kaikenlaista. Asui 150 metrin päässä koskesta. Annoin hänelle yhden perhonkin, kun koitti perholitkaa. Itsekin vaihdoin samantyyppiseen kalastukseen. Jigin pää painoksi, perho siiman päähän.
Hetken päästä vanhempi mies palasi jälleen. Hän oli saanut kirjolohen koskesta. Vei vaimolleen ruuaksi. Hän oli kuulemma harrastanut 30 vuotta perhokalastusta. Nyt hänelläkin oli mukanaan perholitka, ja perhona musta perho. Kyllä se pitää tummansävyinen olla....
Hän neuvoi minulle siinä kaikenlaista.
Heppu sitten lähti vähän ajan päästä, kun perho jäi pohjaan. Eikä siinä kauaa kulunut kun mies nosti vielä toisenkin kirren rannalle, minä olin haavimiehenä. Miltein joka päivä on ollut kalassa näillä koskilla, joten tietää varmaankin hyvin kalapaikat.
Kello oli jo kahdeksan illalla, kun kiittelin vinkeistä, ja moikkasin, ja lähdin. Kotona olin 22.26. Ja oli kyllä mukavaa kalastella siellä. Muitakin kalastajia oli, ilman lämpötila oli noin 17-astetta, ja vesi melko sameaa, mutta kyllä punaiset perhoni sieltä erotin.
Lisää vahti
Vastaa
Edellinen aihe
Takaisin aiheisiin
