Yksi paikka Lätäsenosta: Joen keskijuoksulla on paikka, jossa on 7-8 saarta, ja joki jakaantuu niiden väliin erikokoisiksi haaroiksi. Mukava ja monipuolinen paikka, haaroissa on erilaisia virtoja ja kovempia koskia, matalikkoja ja syviä rännejä.
Perholla saa harreja ja taimenia, sattumakaloina myös Perämeren lohta. Harria runsaasti, taimenta harvemmin. Suhde on sellainen, että kymmentä-viittätoista harria kohti voi saada yhden taimenen. Taimenille eivät hyönteisjäljitelmät oikein kelpaa, perinteisiä taimen/lohiperhoja tai streamereita uittamalla saa paremmin. Harrit ovat siinä 30-40 cm, yhdellä reissulla sain useamman 43-45 cm kalan, mutta 50:n rikkojia en ole nähnyt. Taimenet ovat olleet 40-55 cm, useimmiten hoikkia ellei suorastaan laihoja.
Kaikilla kerroilla, joilla olen käynyt, ovat ottiperhot & uittotavat olleet erilaisia. Ottiperhoja on siksi vaikea suositella. Ottipaikatkin ovat vaihdelleet yllättävän paljon. Paikkojen vaihtelu ja eräät muut havainnot antaisivat ymmärtää, että harrit liikkuvat kohtuullisen paljon ja ilmeisesti parvissa. Sellaisia kertoja on ollut, että pintaperhot eivät ole kelvanneet käytännössä ollenkaan, vaikka keleissä & hyönteisissä ei ole ollut näkyviä syitä moiseen.
Kulkeminen: parikymmentä kilometriä maastokelpoisella autolla Kilpisjärven tieltä + n. 10 km patikointia tai venekuljetus Markkinasta Isokurkkiolle ja sama matka patikointia jokivartta pitkin. Jokivarsi on pusikkoa ja vaikeampi kulkea. Edellisellä reitillä korkeuserot sadoissa metreissä, joitakin aika jyrkkiä, mutta lyhyitä rinteitä, paikoin polkua, paikoin polutonta. Polkujen kohdalla helppokulkuista, mutta välillä on aikamoisia ryteiköitä, vaivaiskoivuviidakkoja ja louhikoita. Maasto on sellaista, että kymmenelle kilometrille menee n 4 tuntia tavallisen kuntoisella miehellä, kun reitinvalinta onnistuu. Jos ei onnistu, saa laskea lisää hikoilua.
Polut haarovat. Kokeneellakin on selvä harhautumisriski muutamassa paikassa, selvin ura kun rupeaa pikkuhiljaa viemään väärään suuntaan. Helppo paikka kalastaa, mutta ainakin itselleni olis ollut vaikea löytää ilman kokenutta kumppania.
Taitaa edellä oleva kuvaus kaloista & kulkemisesta päteä mihin tahansa koskipaikkaan Lätäsenossa...
Yhden perhon voisin kuvata, jolla olen muutaman kerran saanut aivan erityisen hyvin Tarvantojoesta, Könkämäenosta ja Lätäsenosta. Tarvantojoki & Könkämäeno: heinäkuun puoliväli, korkea vesi, päiväsaika, sateiset kelit, n. +10 astetta ilman lämpötila, matalissa ja kivikkoisissa paikoissa kivien edestä kalastettuna; Lätäseno: heinäkuun puoliväli, normaalivedet, päiväsaika, aurinkoinen keli ja n. +20 astetta ilman lämpötila, syvistä ränneistä kalastettuna. ...heinäkuu ja päiväsaika taitavat olla ainoat yhteiset nimittäjät...varmaankin tiettyyn aikaan kesästä tietyt hyönteistyypit esiintyvät vaikka kelit vaihtelisivatkin.
Nippe-nymfi: vaalea, melkein valkea, helppotekoinen nymfi. Nimi kanivainajan mukaan, josta karvat perhoon. Nimiperhoesikuvia varmaan koko nivaska, mutta tämä kuitenkin ihan itse sommiteltu.
Koukku: 14-12, pitkähkövartinen nymfikoukku Kuulapää: hopeanvärinen kuula Pyrstö: muutama siikanen peltopyystä, mallardista, tavista tms. vaaleasta kirjavasta höyhenestä (Kierre: takarungolle ohut hopeakierre, joskus mukana, joskus ei) Takarunko: valkoinen + vaaleanharmaa tai vaaleanruskea kaninkarva sekoitettuna ja dupattuna Selkäkilpi: tummanruskea niini Thorax: sama kuin takarunko, vähän paksumpi, selkäkilpi sidotaan yli thoraxin tavalliseen nymfitapaan (Jalat: muutama siikanen samasta höyhenestä kuin pyrstö, voidaan kokonaan korvata nyppimällä neulalla thoraxista muutamia karvoja sivuille sojottamaan)
Kalastus dead drifilla, eli vapaasti uittelemalla, veden syvyyden mukaan ohjaillaan heittoja/uittoja. Pyytänyt vain harreja, ei mikään yleisperho: kun kelpaa, kelpaa todella hyvin ja kun ei kelpaa, niin ei juuri ollenkaan.
P.S. Peltin taikka puun heittoon tarkoitettuja kamoja en ole yhtä kertaa lukuunottamatta viitsinyt Lätäsenolle raahata. Kyllä perholla saa, ja rinkkaan tulee muutenkin painoa ihan riittämiin.
|
|