Rommaeno/Enontekiö??? kokemuksia

19 vuotta Lätäsenolla olen kalassa käynyt. Kesäisin ja syksyisin perholla, talvisin ja keväisin pilkillä. Kalastukseni on keskittynyt välille Pahtakoski-Siekkasullut. Joitain lähialueen pieniä jokia ja tunturijärviä on tullut käytyä myös läpi. Esimerkiksi Puusas-, Uija-, Jieta- ja Aksjoet on tullut koluttua läpi. Kalaa löytyy runsaasti lähes mistä vain.

Jos rauhaa ja hyviä kalapaikkoja hakee, on huonoin vaihtoehto Lätäsenolla ajaa autolla Kalkkoaivin tietä Kalkkoaivin kämpälle. Siellä ei saa lähellekkään oikeaa kuvaa joesta. Kerran olen käynyt, toista kertaa ei koskaan enään tule. Tilannetta tietysti helpottaa se, että Pahtakosken alla on oma mökki.

Saalishan muodostuu hyvin pitkälti harjuksista ja pienistä taimenista. Harjus kasvaa pienissäkin vesissä isoksi. Esimerkiksi Puusasjoesta sain joskus 90-luvun alussa useammankin kilon painoisen harjuksen. Puusasjoki on keskileveydeltään n. 5 metriä. Taimenta vesissä kasvaa myös, koko vain on melko vaatimatonta. Useimmiten taimensaalis koostuu alle 35cm kaloista. Isompaa taimenta kannattaa kalastaa vasta yön tunteina. Oma aktiiviennätykseni Lätäsenosta on vain hieman alle parin kilon taimen. Tosin siikaverkkoon ui vuonna 1990 neljän kilon taimen.

Yhteenvetona kalaa löytyy kaikkialta, rauhaa hakeva joutuu suunnittelemaan reissunsa tarkemmin. Useasti rauhan vuoksi joutuu myös tekemään enemmän töitä.

Mulla ei valitettavasti ole digimuodossa kuin pari kuvaa auringonlaskusta Lätäsenolla. Nuo kuvat löytyy perhokalastajat.netistä, kuvagalleriassa on galleria "hirvanen"-nimellä. Siellä albumi "Lätäseno". Paperikuvina kyllä on jonkin verran kuvia.

Puusasjoki on erittäin vaikea kalastettava. Rannat ovat kauttaaltaan pajukko-koivikko-heinikko-jänkää joka on paikoin läpipääsemätöntä. Kalastaessa ainoa vaihtoehto on rullausheitto. Paikoin jokea pystyy myös kahlaamaan tai kalastamaan koskikivellä seisten. Tämä helpottaa osaltaan kalastusta, vaikka joki ei ole leveimmilläänkään kuin n. 10-15 metriä leveä.

Puusasjoen saavuttaa helpoiten siten että ottaa Markkinasta, Kilpisjärventien varresta venekyydin Pahtakosken alle, itärannalle. Tästä matka jatkuu jalkaisin Koihkalanvaaran rinnettä ylös. Vaaran päältä on joelle matkaa noin 4-5km. Aikaa tälle välille tuhrautuu helposti 2-3 tuntia, maasto on pelkkää puskaa ja jänkää. Ylimääräistä kiertelyä tulee paljon. Tässä maastossa ei kompassista ole mitään hyötyä, neula saattaa kääntyä 180 astetta muutaman metrin matkalla. Eli magneettikenttä on todella voimakas. Ympyrää alkaa siellä kävellessä kiertämään todella helposti ja eksymisen vaara on suuri. Siksi suosittelenkin GPS:sää kaikille jotka menevät tuonne ensimmäistä kertaa.

Jietajoen parhaat kalapaikat ovat samoilla seuduilla. Kertomani reitti tulee jokivarteen niille seuduille missä Puusas- ja Uijajoet yhdistyvät. Tästä alkaa Jietajoki.

Ohessa on kartta johon olen punaisella piirtänyt reitin. Nuo Koihkalanvaaran rinteillä olevat harmaat alueet ovat pystysuoria avokallioita. Reitti vaaran päälle kulkee siis niiden välistä. Perille jokivarteen tulisi tulla sinne punaisella merkitylle alueelle. Tuolta läntiltä löytyy myös lähes koko jokivarren ainoa telttapaikka. Siihenkin mahtuu vain kahden hengen harjateltta. Musta viiva kuvastaa mönkijäuraa joka kulkee Markkinan kylästä Isokurkkion autiotuvalle. Tätä reittiä metsähallituksen miehet käyttävät Isokurkkion kämpän huoltoon.

Oma mökkimme on tuo punainen piste Leahttaseatnu-sanan (kirjoitetaan oikeasti d-kirjaimella, Leahttaseadnu) n-kirjaimen alla. Siitä on hyvä tehdä lyhyitä kalastusreissuja Vähä- ja Isokurkkiolle. Pahtakosken viimeiset pyörteet ovat juurikin tuossa omassa mökkirannassa.

> Eikös tuosta purosta ollut juttua ERÄ-lehdessäkin joitakin vuosia
> sitten? Käyppä kirjastossa seikkailemassa vanhojen lehtien parissa
> niin saat vielä lisää infoa, jos tarpeen. Hirvanenhan tuossa taisi jo
> aikamoisen hyvän selvityksen antaakin. Ei taida kalastus tuolla olla
> helpointa maaston vuoksi, mutta se tietää aina vähemmän porukkaa ja
> voi toisaalta taata yllätyksiä puskien alusista.

Juu, kyllähän Kojon Arto kirjoitti jutun Puusas- ja Uijajoesta. Vuosi taisi olla jotain -97 tai -98. Arto lähti kalastamaan Puusasjokea ylhäältä, Puusasjärveltä alaspäin. Parhaat paikat hänenkin mielestään oli tuossa karttaan punaisella merkityllä alueella. Asian tiimoilta laiteltiinkin hänen kanssaan sähköpostia molempiin suuntiin tuossa aikaisemmin. Tuohon alueelle sattuu myös Arton jutussa mainittu pohjoiseen kääntyvä jyrkkä mutka. Mutkasta saa isoja harjuksia, parhaimmillaan kilon-puolentoista kaloja. Rauhassa Puusasjoella saa kalastaa kyllä, koskaan en ole siellä toiseen kalastajaan törmännyt, enkä juuri kuullut juttuja siellä kenenkään käyneen... Puusasjärvellä kyllä kalastajia käy, mutta kuten sanottu, parhaat paikat ei ole siellä.