Keskisellä ma 6.5.2002 (Keskisen koski)

Keskisenkoskella ma 6.5.2002

Oulusta ajellessa ehdin paikalle juuri luvan alkuun eli klo 12:een. Korhosen tilalta luvat saatuani
suuntasin Keskísen P-paikalle ja siinä vaiheessa piti päästää jo pieni riemunkiljaus. Olen koskella !
Olen koskella ensimmäistä kertaa ja aivan yksin. Nyt se alkaa ! Koskikalastuskausi. Ehkäpä tosin toivoin, että koskella olisi ollut
joku paikallinen tai joella ennen onkinut kalamies, jota olisi voinut jututtaa. Tyhjyys sai siis jonkin verran epäröimään; "ei paikallisia - ei kalaa?"
Pilkkireissuilla ja muutamilla jäiden jättämillä järvillä oli jo kauden löysimmät siimat tullu oiottua, mutta kyllä nyt oli paljon kuumemmat
fiilarit. Jokatapauksessa. Alakuusta ja aikaisesta ajankohdasta huolimatta. Ja niistä paikallisista. Perho tapsiin ja menoksi !

Tulvasta ei juurikaan voinut puhua. Korkeintaan korkeahkosta vedestä.
Olin varannut veneen ja tein sillä ensi kierroksen kosken leveällä alaosalla. Harmikseni veneessä ei ollut
ankkuria ja yksin liikkuvassa veneessä kalastaminen oli lähinnä satunnaista hapuilua ja nousin nopeasti takaisin rantamieheksi.
Muutamia hyviä perhonheittopaikkoja löytyi, mutta haspelilla ylettyi järkevimmin onkimaan. Toukokuussa Keskisellä on kahluukielto, enkä
siis pukeutunut muihin kuin haisaappaisiin. Ylhäällä niskalla pääsin taas rullaileen striimeriä tasaisessa niskavirrassa. Vesi ei ollut sameaa ja perhon saattoi erottaa polaroideilla jo kaukaakin. Ja niin ! Vaalea kylki pyörähti perhon yli ja kutosen vapani taipui. Kala imaisi pärähdyksen verran
rullalta siimaa, mutta oli pian pintakalvossa, josta bongasin sen vajaaksi mitalliseksi taimeneksi. Ensi toive oli tosin taimen, mutta hetken jo elättelin
mittaharria. Violetti-valkean striimerin koukku pyörähti sievästi pienen kaunottaren suupielestä ja mieskin oli palautunut normaaliin verenkiertoon.
Rullailin niskaa alaspäin saamatta enää tapahtumia. Nappasin kevyet haspelivehkeeni ja vaaputin koko niskan Yläisen kosken rajalta
aina ensimmäisille kuohuille saakka. Rapalan 3cm original tummanharmaalla selällä ja valkoisella mahalla oli ainut pulikka, joka sai tapahtuman.
Tunsin pientä näykkäilyä ja erotinkin vaapun perässä lähes rantaan asti seuranneen ehkä 35-40 -senttisen taimenen. Muuten oli hiljaista kuin huopatossutehtaalla. Koskikorentoja alkoi kuoriutua satunnaisesti ja hyvin harvakseltaan.
Niskarannan niittuheinikosta nousi lentoon suruvaippa. En ollut ensin uskoa silmiäni, mutta olin lukenut joskus talvehtivista perhosista, jollaisen
tuonkin täytyi olla. Poukkoilevat sitruunaperhoset sen sijaan lieneet kotilosta kuoriutuneita ?
Kaukana huhuili sepelkyyhky ja maalaistalon pihalla availi haarapääskynen sulokkaita säveliään.
Kosken keskiosalla virta rauhoittuu väliluusuaksi, jonka rantavirroista saatoin havaita n. 3-4 -senttisä kalanpoikasia. Aikani kameraa kaivaessa
olivat poikaset taas häipyneet. Olivatko ne vastikään kuoriutuneita taimenen poikasia vai joko harrikin on tuossa koossa ? Minkä kokoinen se taimenenpoika olikaan kuoriutuessaan ? No, kutupaikka oli siis jossain hyvin lähistöllä
ja kahluukielto on ilman muuta oikeus pieniä kalanpoikasia kohtaan, olipa ne harrin eli taimenen jälkeläisiä.

Huomaan kalastaneeni ilman taukoja nelisen tuntia ja muonanhimo iski sillä sekunnilla. Kahviteltuani aloin täsmäkalastaa niskan alapuolisia kuohuja
pitkäriittoisella haspelilla. Ohut siima (0.20mm) ja kevyehköt välineet hieman hirvittivät jos se iso sattuukin olemaan jo paikalla, mutta rantapusikoista
heitettäessä yhdistelmä oli paras saapusilla olevista tarvikkeista. Kosken rannalla sijaitsevan asutuksen noutaja tervehti minua muutamalla
lempeämielisellä haukulla. Kalasääski hakkasi kohti pohjoista ja aurinko heitti kiiltävän siltansa suoraan silmiini.
Suuren kiven muodostamasta valtavasta peilistä saan otin kuoreen väriseen vaappuun. Kala tempoo ja tekee voimakkaat
irtipääsemisyrityksensä, mutta tämä muutaman sentin yli alamitan oleva kaunis kirkas taimen pääsee vapauteen vasta
tartuttuani pihdeillä vaapun koukuista. Hetken perästä samaa vaappua seuraa kaverini luokittelema "EU" -harri (eu = en usko). Kala seuraa vaappua
nokka kiinni takakoukuissa, vaan ei ota. Ihan rantavirrassa vajaa puolimetrinen harjus kääntyy alavirtaan ja katoaa näköetäisyydeltä.
Vaihdan perhovavan kouraan ja mietin mistä kala lähti seurantaan. Rantavirtojen reunamilta en saa tapahtumia, enkä myöskään kauempaa, sieltä
minne rullaamalla yletyin. Heitän jälleen vaappua ja sama kuoreen kuva kelpaa, kun jysähtää rajusti ja vapa taipuu. Aikansa
pyörittyään noin juuri ja juuri mitallinen mullonen pääsee rantavirrassa takaisin vapauteen kalamiehen auttavan käden saattelemana.
Kun mietin näiden kahden taimenen ulkoasuja tulee tästä jälkimmäisestä ehdottomasti mieleen Juhani Ahon kuvailemat mulloset
ja edellisestä hieman suuremmasta taimenesta meritaimen, kirkas mustapilkkuinen ja äärettömän virtaviivainen yksilö.
Muistan luvanmyyjän maininneen, ettei mitään istutuksia ole vielä tehty, joten kalat olivat joko luonnonkudusta syntyneitä tai pienpoikasistukkaita.
Taimenten pienehkö koko ei aiheuta turhaa päänvaivaa - ne antoivat omat mukavat elämyksensä ja ehkä tulevat vuodet ovat niille
onnekkaita ja ne saavat kiusata kalamiestä suurempana, pelottavampana.
Taas jälleen saan huomata kuinka aika on lyhyt silloin kun toivoisi sen matelevan. Kahdeksan tuntia kalalla meni
yhtä nopeasti kuin varttitunti työmaalla. Laitan hilut pakkiin ja saapastelen multaisen pottupellon poikki autolle.
Ilta laskeutuu Keski-Suomeen ja jatkan matkaani kohti Jyväskylää. Seuraavana aamuna pääsen työseminaarin ihanuudesta nauttimaan.

-Päde-Veikko-

Teknisiä yksityiskohtia:
Vesi 7 astetta ilma 17.
Ilmanpaine kotoa lähtiessä 1048 mbar.
Tuuli kohtalaista luoteesta.
Vesi ei laskenut eikä noussut klo 13-20.30 välisenä aikana
Ajankohta alakuu => vasta loppuviikosta odotettavissa parempaa aktiivisuutta