Naruska
NARUSKAJOKI
Teksti Kari Santala, Kuvat Perhorasia
Naruskajoki kuuluu Kemijoen vesialueeseen, joki alkaa Naruskajärvestä ja yhtyy 50 kilometrin matkan yhtyen Tenniöjokeen ja edelleen Kemijokeen Savukosken kohdalla. Naruska sijaitsee syrjässä Pohjoiseen johtavilta valtateiltä (nelos- ja viitosteiltä), joilta joutuu koukkaamaan 100 - 200 kilometriä vieraillakseen näillä kalavesillä. Naruskajoen Tammi sijaitsee yläjuoksulla ja onkin monelle tuttu kiintopiste, tästä alkaa ensimmäinen kymmenistä koskista.
Naruska, kuten niin monet muutkin lapin joet perattiin uittoränniksi aikoinaan, uiton päättymisen jälkeen Naruska oli yksi ensimmäisistä, joka entisöitiin mahdollisimman lähelle luonnontilaa (tapahtui -90 luvun alkupuolella). Entisöintikesänä joki oli voimakkaassa tulvassa, mistä johtuen kiviä meni joihinkin paikkoihin liikaa - tämä kuitenkin katsottakoon eduksi näin kalamiehen näkökulmasta. Naruskan kylän kohdalle Leilikoiskeen on tehty soritus hyvien kutupaikkojen varmistamiseksi.
Vesi joessa on aavistuksen ruskehtavaa, johtuen suoperäisestä Pohjois-Sallan maastosta. Laadultaan vesi on hyvää ja paranee koko ajan, sillä aiemmin haitanneet kirjolohen tuotantoaltaat eivät ole enää käytössä.
Koskissa riittää vettä läpi vuoden
Joen luontainen kalakanta on entisöinnin jälkeen koko ajan paranemaan päin. Kaikki luontaiset kalalajit lisääntyvät Naruskajoessa ja sen kymmenissä sivujoissa, joita on isompia ja pienempiä. Lohikalojen lisäksi joessa on pienet kannat ahventa ja haukea, mutta ne ovat selvänä vähemmistönä.
Yksityisten kalastuskuntien muodostama Ylikemin kalastusalue on monen vuoden ajan istuttanut Naruskajokeen pyyntikokoisia taimenia ennen juhannusta. Istukkaiden painot ovat vaihdelleet kilosta neljään kiloon ja niitä on jaettu lähinnä joen alaosalle viidentoista kilometrin matkalle, mutta istukkaat ovat levinneet koko joen pituudelle vuosien saatossa.
Alimmaisen Suoltijoen ja Naruskajoen yhtymäkohdasta alkaa parinkymmenen kilometrin mittainen suvantoinen osuus, jossa saaliina lihavia harreja sekä siikoja. Suvanto-osuus päättyy Naruskan kylän pohjoispuolella sijaitsevaan Pikku-Siekakönkääseen, josta alkaa kymmenen kilometrin mittainen koskiosuus. Joki on tällä kohdalla 20-50 metriä leveää runsasvetistä, vaihtelevaa ja perhokalastajan ja viehekalastajan erinomaisesti tavoitettavaa jokea, koska tiestö kulkee joen kumpaakin puolta Siekakönkään sillan alapuolisella osuudella. Sillan yläpuolisen osuuden (noin 400 metriä) on Metsähallitus pyhittänyt melojille, mutta alue kattaa vain vajaan prosentin koko joen mitasta, eli Naruskalla ei kalastajien ja melojien tarvitse olla "nuottasilla" harrastuspaikkojen suhteen.
Isot kalat löytyvät koskien välisistä suvannoista
Naruskan Tammelta alavirtaan lähdettäessä on ensimmäisen vajaan kilometrin mittaisen kosken jälkeen joessa suvantoisempi osuus pienine nivoineen. Kenttälammin tienristeyksen korkeudelta aina alimmaisen Suoltijoen ja Naruskajoen yhtymäkohtaan saakka on koskiosuus, joista viimeinen, jyrkkä Pystökoski on hyvin vaihtelevaa ja paikoin myös hyvin syvää koskea.
Naruska jakautuu paikoin useaksi uomaksi
Luvat
Koskiosuuksien rannat ovat koko joen matkalla helppokulkuisia, mutta kosket ovat myös kahluukelpoisia varsinkin kesäveden aikaan, muutamissa koskissa kuitenkin riittää matalankin veden aikaan virtausta niin, että varovaisuus on aina paikallaan. Erityisesti kahlaajien on muistettava se erityispiirre joen kivistä, että kun niitä on nosteltu takaisin jokeen kaivinkoneella, saattavat jotkin isoistakin kivistä olla liikkuvia, kun niiden päälle astuu. Tässä suhteessa joki poikkeaa aivan alkuperäisestä.
Yksi Naruskan kauniista koskista
Jos haluaa kalastaa vain Naruskajoella, kannattaa ostaa 50 markan Ylikemin kalastusalueen viikkolupa, joka on perhelupa. Lupa oikeuttaa kalastamaan Naruskajoen lisäksi Kemijoen, Värriöjoen, Tenniöjoen ja Maltiojoen vesistöissä sivuhaaroineen Sallassa ja Savukoskella, eli luvan kattama alue on laaja. Lupa kattaa alueellaan niin yksityiset kuin Metsähallituksenkin vesialueet, mutta ei Naruskajokeen idästä laskevia sivujokia, jotka ovat Sallan Yhteismetsän aluetta. Monet kalastajat haluavat mennä Tuntsajoen Suomen puoleiselle latvaosuudelle, mihin Ylikemin kalalupa ei ulotu, vaan sinne on ostettava Metsähallituksen kalalupa. Se oikeuttaa kalastamaan Naruskajoenkin Siekakönkään sillan yläpuolisen osuuden molemmin puolin jokea, sekä joen itäpuolisen rannan koko joen mitalta, mutta ei vastaavasti Siekakönkään alapuolista koskiosuutta joen itärannalta, joka on yksityisvettä.
Helppoa, jos tunnet alueet entuudestaan, mutta oudolle luvanostajalle hankalaa. Kaikki luvanmyyjätkään eivät osaa opastaa oikeille vesille, ja jos osaavatkin, on ostaja selostuksen jälkeen pyörällä päästään - takuuvarmasti. No, hankkeilla on yhtenäislupa koko Pohjois-Sallan alueelle, toivottavasti se toteutuu piakkoin.
Pystökosken alaosa
Perhokalastaja ja perhonsitoja Jouni Kivisen suosittelemat ottivälineet:
Nalle Puh , koko 10 Adams , koot 10 - 16 Muurahainen , koko 14 Griffith's Gnat , koko 20 Goddard Caddis , koko 12 Mudler Minnow , koot 4 - 10 Pheasent Tail Nymph , koko 12 Hydrolarva , koko 12 SL-Pupa , koot 10 - 16 Nakke Nakuttaja , koko 6 Musta Zonker , koko 8
Päiväkirja
