Tässä taas yksi suuressa sidontainnossa syntynyt klassisempi rutjake...
Hieno perho! Hieman kalkkuna mennyt lyttyyn kiinnityksessa. Syrjäsen Laurin vinkki näihin kalastusperhojen levysiipiin oli sitoa ne sulan ns. "jättöpuolelta leikatuista sulkakaistaleista"..ja kappas mitä tapahtuikaan, siipi ui kuin eläväinen konsanaan. Kokeileppa.
Kappas, Palola on aina kärppänä paikalla, ku minä täällä ihan tulessa julkaisen uusia sidoksia... Joo, tuo siipi on valkokärkistä kalkkunan siipisulkaa, ja vähän ihmettelen laatua, sillä se on pirun jäykkää, ja vähän hankalaa kiinnittää. Kannattelee tosin sidosta erittäin hyvin. Ja jos tuosta haluaisi aidon Spey-perhon, siipi voisi olla puolet kyhyempi...
Yleensä kaikki aikuisen kalkkunan sulat on kyllä aikas jäykkää. Jos on sellaista poika kalkkunaa niin sitten ihan eri asia..
Aika samperin pahan näköinen sidos. Siististi tehty ja kalastavakin.. vot vot sanois taimen..
Kuis tuo häkilä tehdään, siis onko höyhenet pyöritetty ympäri ja langalla pakotettu enin osa siikasista alapuolelle? Vai onko siikaset tasaisesti ympäri koukun vartta. Millainen on yleinen käytäntö näissä Spey-häkilöissä? Niin ja perho on todella hieno.
Jukkis: Mielestäni parhaan elävyyden saavuttaa kiertämällä höyhenet, ja tosiaan langalla pakottamalla siikaset alas/taakse. Jos häkilän tekee siikaskimpusta, vaarana on että siikaset liimautuu runkoon kiinni perhoa uitettaessa, ja silloin häkilä ei elä. Esittelyperhoissa kyllä yleensä häkilä on vain alapuolella, mutta tämä kun on ihan kalastus tarkoitukseen sidottu, en viitsinyt leikellä niitä paria siiven alla olevaa siikasta pois. Ei johdu laiskuudesta, mielestäni ne eivät vaan haittaa.
Olethan tutustunut Perhorasian sääntöihin?