Pimeitten talvi-iltojen tuotosta, silloinhan se inspiraatio on korkeimmillaan. Kesällä olisi tarkoitus päästä uittamaan tuonne pohjoiseen. Onko kellään samankaltaisista perhoista kokemuksia?
Värisävyt perhossa on todella kalastavat, mutta nämä pyrstö-ja siipimateriaalit voisi vaihtaa hieman jäykempiin. Kun tuo kani ja kettu pääsee veteen, niin ne vaan huilaa semmosena märkänä rättinä eloisuudesta puhumattakaan... Miksei tuollakin silti kalaa voisi saada.
Itse olen kans samaa mieltä siipi-ja pyrstömateriaaleista. Mutta mitä korvikkeeksi,oravaa,bucktailia? Värit on kyllä kohdallaan.
Buckki ja orava kai käytetyimpiä. Itse tykkään enemmän buckista. Pyrstöksi voisi laittaa myös jotain keinokuitua...
Kiitos kaikille vihjeistä, voisinpa laittaa jonkin ajan kuluttua päivitetyn version samasta perhosta.
Tuollaisellahan juuri ne kalat vasta saadaankin. Tietysti nuo kettuperhot ei ole niin hienoja kuin nuo koppakuoriais-perhot, mutta jostain syystä uskomattoman tehokkaita. Kun verrataan noita koppakuoriaisperhoja kettuperhoon, niin tehdään samanlailla, kuin verrattaisiin nirhaa uimalapulliseen vaappuun. Molempia heiluttaa virta samanlailla, mutta noissa kettuperhoissa siipi vielä liikkuu samanlailla kuin vaapun perä-tik-tak liikkeellä. Eli jos haluaa kalaa, niin kettua/temppelikoiraa. Jos haluaa sitoa kauniita perhoja, niin sitten tekee sulkaperhoja.
Itse aloittelin joskus kauan sitten sulka- ja orava/pukki-perhoilla. Ketun käyttö sitten avasi vasta aikanaan taivaan portit. Pari-kolme kalaa viikossa Norjassa muuttui 1-2-3 kalaan/lupa. Mutta jokainen kalastaa, millä tykkää, pidin vain ensimmäistä neuvoa "vääränä"/suppeana.
Kyllähän se on niin, että oikeista materiaaleista tehty perho ui virrassa paljon paremmin. Liian harvasiipisessä "pehmeistä" materiaaleista tehdyssä perhossa perhon perä roikkuu ja uinti on kaikkea muuta kuin eloisaa. Esimerkiksi oikein sidottu oravasiipi on todella hienosti uiva. Toki kettusiivestäkin saa hyvän.
Olethan tutustunut Perhorasian sääntöihin?