Listan Kamasanilla tämä perho menee pohjaan kuin mummon hopealusikka, joten kevyempi koukku on paikallaan ihan uintiliikkeen kannalta.
Kesän 2005 ainoalla reissulla Kymin Siikakoskella oli vastaavassa Greenarissa isopoika kiinni (eli tuollaisessa Kamasanissa). Jos joku sattui pojan ylössaamaan, pidä perho. ”Eihän tämän pitäisi Kymijoen perhoja olla”.
Liimailen toisinaan perhon osia kiinni sidontalakalla. Rungoissa on lakkaa hopean alla, hopean kun kiertää lakkaa tulee kuitenkin vähän alta esiin ja ennen kuin lakka on täysin kuiva kiertelen muut rungon osat. Lakan avulla saa rungon värisävyä muuttumaan, esimerkiksi keltaisen alla oleva punainen tulee näkyviin oranssina. Mutta jos haluat silkin olevan silkkiä, älä lakkaa sitä.
Jaa.. tuollain kuvaa katsellen löydän tuosta hiomisen varaa.. mut olkoon.
Ikäväkseni voin todeta, perho vietiin perukkeen päästä aamulla vähän ennen kuutta, keli oli sellainen aurinkoisen aamun keli, vähän aamu-usvaa leijui vielä kosken yllä. Ei siinä pahemmin sanomista ollut ysiluokan Scott:lla, oikeastaan tarkoitus oli testata perhon uintia. Sattui vaan perho lipsahtamaan...
Perhossa on seuraavat parannettavat asiat:
- alin karvanippu on vähän liian pitkä, sopiva mitta olisi tuohon vyöhön asti.
- seuraavat karvaniput voisivat noudattaa pituudeltaan pyrstön linjaa, muutaman karvan ylitys ei haittaa. (päällimmäinen nippu on ok mitaltaan)
- runkohäkilä on vähän liian pitkä
Minun silmääni perho on sopivan näköinen kun se muodostaa vino kolmion jonka kärkinä on koukun silmä, kaulushäkilän kärki ja siiven kärki.
Kuvauskuntoon perho on laitettu seuraavasti:
- perhokasteltiin perusteellisesti ja muotoiltiin märkänä muotoonsa, siipi saa olla sellaisessa nipussa mihin se jää kastuttuaan, tietty oikeaan asentoon.
- märästä perhonta häkilät oiottiin sidontaneulalla oikeaan suuntaan
- kun perho oli kuivunut, harjaus jotta irtokarvat saatiin pois
- lopuksi kevyesti sormilla muotoilu
Olethan tutustunut Perhorasian sääntöihin?