Perho on muistinvaraisesti kehitelty muunnos Gaulan Vihreästä, jonka resepti löytyy Juha Pusan kirjasta Oivalliset Ottiperhot. Pitkää siipeä ei pidä ihmetellä, sellainen se on alkuperäisessäkin (ellei jopa pidempi). Koukkuna oli alkuperäisessä kolmihaarainen mutta vaihdoin tässä kaksihaaraiseen. Perhosta löytyy muutama oma muunnos, jotka saatan vielä myöhemmin lisätä Perhorasiaan.
Onko kokomusta, että tämä perho on toiminut Gaulalla?? Värit ainakin kävis Norjan kirkkaisiin joki vesiin
Maukas on tämäkin.. luova kausi se vaan jatkuu, kohta on rasiat pullollaan..
Olisko pyrstö vähän turhan pitkä? Tosin sitähän voi kosken rannalla lyhentää. Värisävyt sopii keskenään kuin tikkari lettipään suuhun, siis hyvin..
Onhan noita pitkiä siipiä perhoissa, tuo bucktail varmaan sopiikin pitkään siipeen.
Ainakin alkuperäinen vihreä perho on kuulemani mukaan ollut kova peli, joten miksei myös tämäkin toimisi.
Heh, niinpä. Pitää kohta hommata uusia rasioita
Bucktail sopii kyllä hieman pitempänäkin, mutta kettua/temppelikoiraa tms. ei kannata noin pitkäksi sitoa.
Voisihan sitä pyrstöä hieman lyhentääkin (muutaman millin), mutta toisaalta kun tuo siipi on noin pitkä, niin sillähän se tasoittuu.
Minkälaiset kokemukset näin pitkäsiipisen perhon käyttäytymisestä kalastaessa.
Lähinnä kiinnostais tietää, miten eliminoidaan siiven kiertyminen koukunmutkaan. Esim. tenolla soutuperhot sidotaan pitempisiipisiksi kuin heittoperhot juuri tämän takia.
Olen kyllä onnistunut heittämään tuon mittaista bucktail-siipistä perhoa, perhovälineillä että koneongellakin, ilman että siipi taittui. Malttia se vaatii heitossa. Bucktail tosin pehmiää vedessä.
Olethan tutustunut Perhorasian sääntöihin?