Joesta löytyi koskikorrin nymfejä, jotka tunnistin perlodidaeksi (en tosin ole täysin varma). Sitä jäljitellen sidoin tämmöisen nymfin joka osoittautui ihan toimivaksi, taimenelle ainakin kelpasi.
Terve, timppah. Mukavan ottavaltahan tuo näyttää. Pari asiaa vaan mietityttää, mahtuuko tuosta silmukasta siima helposti läpi vai johtuuko epäilykseni vain kuvasta? Siima ei mielestäni ole tuohon pyrstöön kovin ihanteellinen materiaali, se kun saattaa tökätä kalan suuhun ja vaikeuttaa tartuttamista. Ehkä ennemmin jotain pehmeää kumilankaa tai sulan siikasia? Myös nuo jalat vaikuttavat minusta hieman turhan jäykiltä - en tosin tiedä asian laitaa, kun en ole kutistesukkaa käyttänyt sitoessani. Ehkä lappeelleen sidotusta höyhenestä (à la Oliver Edwards) saisi perhoon eloisammat jalat? Tuntosarvet eivät ole välttämättömät, mutta toisivat perhoon ripauksen realistisuutta.
Juu kiitos Ville. Tuo pää on aina minulle hieman ongelma, koukku loppuu kesken ja pää pitää ahtaa pieneen tilaan. Ei se siima sinne helposti mene mutta kun väähn väkertää Peräsukaset ei tosiaan ole erityisen eloisaa materiaalia, niille voisi miettiä jonkun vaihtoehdon. Häkiläruodot voisi olla hyvä vaihtoehto. Nuo jalat tuosta kutistesukasta ovat kyllä todella taipuisat, niistä en ole huolissani.
Kiitos parannusehdotuksista. Täytyy kokeilla muutamaa materiaalia nuissa.
Juu tuonne thoraxiin kiersin ohutta lyijylankaa. Puuttuu näköjään reseptistä, niinkuin tuo koukkukin joka on Fulling Mill Living Larva #10.
Olethan tutustunut Perhorasian sääntöihin?