Laitanpa vielä Highlanderista tällasen tuhdimman varsion. Ja katsokaa tätä kastunutta kuvaa, niin kaikki ymmärtää miksi runko kannattaa alustaa tinselillä. Tässä tämä unohtui, mutta tulee kuitenkin uimaan siiman päässä, JOSKUS :)
ps. Vaikka runko on tuhti, perho pysyi koeuiton aikana hyvin pystyssä, mutta saapa nähdä kovemmassa virrassa miten käy.
Maukka näköinen Greenari, ainakaan sidostekniikassa ei minusta huomauttamista ole. Tämä tuhdimpi on maukkaampi..jos muistat lisätä tinselinkin seuraaviin.. Jos tämä kaatuu kovemmassa virrassa, sittenhän on käyttöä harvemmalle versiolle.
Itse sidon näköjään samaa perhoa 2-3kpl..pienillä variaatioilla, Nordic Shrimp:iä tosin taisin kahden keväisen testiperhon jälkeen tehdä neljä lisää. (keväällä sidotut kun oli retuutettu kuvauskelvottomiksi ja merivesikin tehnyt tuhoja)
Olen kanssa aikoinaan törmännyt samaan tinselipohjustuksen puutteeseen, ja välillä ihmetellyt miksi lähistössä räikkä huutaa kun samanlaista perhoa viedän... niitä koukkuja onkin kierrätyksen kautta sidottu uusiksi malleiksi.
Niin ja jos perho kaatuu, niin dubbausta on helppo harventaa saksilla. Varoo vain, että ei leikkaa häkilää leikkauksen jälkeen, vielä pieni harjaus ja taas kelpaa.
Olethan tutustunut Perhorasian sääntöihin?