The Ruins Of My Fly

Huh..paljon tavaraa perhossa. Viritelmä tai ei, näyttävä perho, joka opettaa sitojalleen enemmän kuin perhon katsojalle. Kyllä tuosta Blacker- ja Traherne-tyyli löytyy. Kuitenkin se mitä sidonnasta erotan näyttää siistille, saa muut arvioida tarkemmin. Mutta kuitenkin.. hyvä että näitä "varhaisklassismin-tyyliä edustavia" perhoja sidotaan ja laitetaan näytille.

No huh huh..Ei ehkä kaunein näkemäni perho, mutta jos ei katso kokonaisuutena, niin perhosta löytyy paljon hyvääkin, esim. runko vaikuttaa varsin tasaiselta jne..

Kiitoksia vaan
Nyt oon vasta itekki innostunu näistä "varhaisklassismi"-tyylin perhoista, etupäässä Blacker ja Traherne. Ehkäpä tuo Blacker vie kuitenkin tällää erää voiton, sillä Traherneissa pitäisi sijoittaa niin paljon erilaisiin tirppoihin, kuten chattererit ja macawit. Toisaalta, onhan monissa Blacker-perhoissa Quetzalia, lintua, jonka hinta per nahka nousee yli tonnin.
Tässä pikkuhiljaa kehittyy ja alkaa oivaltamaan uusia sidontateknisiä seikkoja, ja niin sitä alkaa perhot muistuttamaan jotakin.
Ja tämähän on vasta ensimmäinen sidos Blackeria apinoiden...

Katselin tuossa rasiasi läpi ja päättelin ettet ole vielä löytänyt omaa "tyyliäsi". Perhosi edusti sekä soutu, heitto että klassistatyyliä tämä viimeinen. Tuo "tyyli" tulee usean vuoden sitomisten jälkeen ja lopulta siitä on vaikea päästä eroon, luulen että muutaman vuoden sitomisen jälkeen perhosi tunnistetaan jo ulkonäöstä. Näitä on meikeläisen vaikea arvioida kun ei tiedä asiasta, mutta se että tällaisilla harjoittelee ei varmaankaan mene hukkaan, näissä tulee esiin teknisiä "kikkoja" joita on hyvä sovellella tulevaisuudessa. Jos esimerkiksi vertailet Keräsen ja Honkavuoren perhoja keskenään, niin aluksihan ne näyttävät aivan samanlaisilta, mutta pienen tarkastelun jälkeen löydät perhoista sitojamestareitten oman "tyylin". Jatka harrastustasi ihmeessä.

Oikeassa olet borsse, näitä klassikoita kun sidoskelee löytää sekä oppii kikkoja miten asioita tehdään. Itselläni on tavoite oppia sitomaan eri tyyleillä perhoja, siten että voin sitoa saman perhon eri tavoilla ilman että se kuvastaa suorannaisesti minun omaa perhomakua. Oman makuni perhot on kylläkin ne joita laitan esille, niinhän ne yleensä näytille valikoituukin.

Tämä Blacker (1814-1857) sitoi "oululaistyylisiäkin" perhoja, esim
A SILVER GREY FLY kevennettynä voisi olla nykyäänkin kova sana Tenolle. Tuossa edellä mainitussa perhossa oli alkujaankin naitetut värikaistat irrallisina, eli niitä ei oltu naitettu muiden siivenosien kanssa. (esim. kultafasu/punainenmacaw ei ole naitettu siniseen macaw:iin, eikä edelliset keltaiseen macaw:iin) Blacker:iin liityy erikoinen asia, hänen sitomia perhoja otaksutaan löytyvän vieläkin perhokokoelmista. Alla "vapaasti käännetty" resepti mainitsemalleni perholle:

A SILVER GREY FLY
Perä: Hopea tinsel ja oranssi silkki.
Pyrstö: kultafasaanin crest, punainen ja ruudin sininen macaw ja kana (Gallina)
Runko: Hopea apina tai vaalean harmaanruskea kettu tai orava tai sininen harmaanruskea mohair sekoitettuna keltaisella
Kierre: leveä litteä hopea tinsel.
Häkilä: luonnon harmaanruskean kellertävä
Kurkkuhäkilä: Helakan oranssi vähän oranssia mohair:ia alle
Siipi: kultafasaani pyrstö naitettuna punainen macaw, kaistat sininen ja keltainen macaw:n vartalohöyhentä, ohuet kaistat kultafasaani tippet:iä lähelle siiven päällystää ja guinean kanaa (guinea hen)
Sarvet: sininen ja keltainen macaw.
Pää: Musta.

(player: siivessä keskenään naitetut kaistat maksimissaan 2-4 sikasen levyisiä, pisimmät siiven osat ylittää n. puolikkaan koukun kidan verran perän, keskenään naitettujen sikaskaistojen lukumäärää ei ole rajattu vaan niitä voi olla useitakin. Siiven macaw-osat voi korvata nykyään hanhella tai joutsenella)

Tuo borssen mainitsema oma tyyli on tosiaan vieläkin haussa, luonnollisesti, koska perhoja oon tullu sidottua vasta pari vuotta. Uskon, että kaikille kehittyy jokin tietty piirre, joka on tunnistettavissa ja erotettavissa muitten sitojien tekeleistä. Esimerkiksi useissa Honkavuoren perhoissa esimerkiksi pää on tunnistettavissa hänen tyyliksi. Uskon, että ominkiin perhoihini alkaa pikkuhiljaa kehittyä se piirre, että sen joku toinen sitoja tunnistaa. Tätä asiaa auttaa varmaanki seikka, että on täysin itseoppinut.

Nyt on viime aikoina tullu sidottua paljon "show"-klassikoita, kun olis tarkoitus osallistua tonnen Mustad Scandinavian Openiin. Kuitenkin veri vetää tuonne Tenolaisiin soutareihin ym.
Kiitoksia playerille Blacker-tietoiskusta. Voisinki sitassa kisojen jälkeen jonkin sortin Silver Greyn.