Silver Grey (muunnos)

Tässä kuva takaviistosta, jotta näkyisi selvemmin, mitä tuli tehtyä

---

silver gray 3.jpg (84.9 KT)

Ensinnnäkin, Silver Grey on minun ehdottomia suosikkeja, vaikka en saisi sillä yhtään mitään, niin silti.

Minusta perhosi on vallan hyvännäköinen. Ihan varmasti perho toimii, siinä kun Slivarit muutenkin toimii.

Rungolla ihan ok leikata häkilän itsepäiset sikaset pois, vähän tarkemmin nipsautettuna tosin.
Ensisilmäyksellä luulin siivessä olevan joutsenta. Ei siipikään ole hassumpi, enemmäkin hyvän näköinen, elävän oloinen. Siiven kaikkien materiaalien pitäisi näkyä ainakin osittain.

Itse lähtisin noilla materiaaleilla liikkeelle oravasta, sen päälle tippet joka on ruotoineen kiinni. Seuraava vaihe tietysti hanhet valmiiksi naitettuna pakettina, sitten fasaani erillisenä ja gadwall päälle. (gadwall= Anas Strepera = harmaasorsa)
Siivessä pyrkisin saamaan ainakin hanhilevyjen latvat noudatteleen pyrstön muodostamaa kaarta. Jos naitoksien kanssa on ongelmia tai kiinnityksen kanssa, kannattaa kokeilla märkänä sitomista (kastellaan tyvet vedellä).

Alla vähän heikosti leikelty kuva tippet:stä, eli kaksi tuollaista vastakkain oravan päälle.

---

tippet.jpg (13.5 KT)

Hyvät vinkit tulikin tuossa yllä. Muuten perhostasi sen verran, että kalastavannäköinen tuo on ja sidontakin on varsin hyvää. Siivestä tekisin hieman pidemmän ja runsaamman, vaikka sommittelusi on kyllä toimivan oloinen noinkin!

Taas uusi tieto lisää: märkänä sitominen.
Kannatti herätä. Siipimateriaalilla on ollut taipumasta hajota kiinnitettäessä, joten tämä oli hyvin tarpeellinen tieto.
Tippettejä en ole koskaan laittanut ruotoineen, koska minun silmään ne ovat näyttäneet jotenkin kömpelöiltä, ei-uivilta.
Borssehan on aina korostanut, että levysiiven rakenne rikotaan viimeistään rannalla. Eli kaikki naitokset harjataan irtonaisiksi. Asettelet muutaman tunnin siipeä paikalleen, valmistelet perhon nätiksi valokuvausta varten, mutta lopulta rannalla kaikki sekaisin. Näinkö karua se todellakin on ???

Koveman virran heittoperhojen siipiä ei toinna hajottaa rannassa. Kovassa virrassa levyistä sidottu siipi uittaa perhoa paremmin kuin siikasista sidottu siipi. Aikaa myöten se levysiipi kuitenkin hajoaa kalastettaessa irtosiikasiksi, jolloin perho toimii hyvin hiukan hitaammassa virtauksessa...

Näin se on karua! Harjauksen ja hankauksen tarkoitus on irroitella siikaset toisistaan, mutta muuten rakenne säilyy, eli tuollainen kerrossiipi on kerrossiipi hankauksen jälkeenkin, veteen laitettuna siikaset irtoavat toisistaan, mutta näyttää vielä kerrossiiveltä. Minäkään en tykkää tuosta tippetin sitomisesta yhtenä levynä, siikasista ja ensimmäisenä siipeen, sillälailla minä. Siipimateriaali hajoaa kiinnitettäessä, jos sitä ei purista kunnolla sormien välissä silloin kun lankaa kiristää ja on huomioitava että ensimmäinen sidontalangan lenkki on takimmainen, jolloin siipi pitää mallinsa kun sidontalanka kierretään eteenpäin.
Itse perhosta, siistiä sidontaa, tätä perhoa uittelisin kesän alkumetreillä, silloin kun vesi on vielä korkealla ja kylmää, joskin tämä näyttäisi enemmän heittoon sopivalta tuon siiven pituuden takia. Koukutkin on muuttunut kalastuskoukuiksi, hyvä!

Tuossa tippetin sitomisessa tuollain ruotoineen on kyllä se etu että se ui ja elää ihan kunnolla. Valitset vaan sopivan mittaista tippettiä. Siitä ruodon karasta tulee siiven etupäähän tukea, latvat tippetistä on elävät, itseasiassa elävämmät kuin ne olisi nippuna sidottuna. Tuo kuva on huono, tosiasiassa ruoto olisi ehkä puolet tuosta mitä kuvassa näkyy. Tippettien ruodot täytyy taittaa oikeaan kulmaan ja ne kannattaa lakata yhteen tyvestään ennen kiinnitystä. (Carrie Stevens-tyyliä siis)

Täytyyhän sitä joskus kokeilla ruotoineen päivineenkin, jotta tietää tehneensä. Ja varsinkin, kun on nyt ohjeistettukin.

Tuosta siikasten hankaamisesta on hyvä esimerkki alkuvuosien kalastuksesta, kun Yläkönkäällä, elokuun lopulla uitettiin Olli-vaarin kanssa sweeppiä ja Olli ihmetteli miksi ei ota vaikka kaikki merkit piti olla paikallaan. No, rannassa Olli tarkasti vieheet ja antoi sannallista moitetta, varsin voimakastakin, siiven uinnista, musta siipi "tönkkönä". Talvitien rannassa oli sellaista hienoa mustaa hiekka, jolla Olli "voiteli" siiven ja soutamaan. Eikä päästy pitkällekään kun könkään alimmaisen "nielun" alapuolelta iski mittaluokan lohi. Ja luulen että joen virta sillä kohdalla voidaan lukea kovavirtaiseksi. Nyt ehkä ymmärrätte, miksi minä hieron ne siikaset irti, oli sitten kova tai heikko virta.

Ymmärretty.

Laitetaas tippet asiasta parempi kuva:

---

greentippet.jpg (36.6 KT)

Ai juu itse laitan tipetin toisin päin ruoto ylöspäin ja selvästi lyhempänä.

Siispä ruoto ylöspäin ja lyhyempänä. Kattolaskuisesti vai ihan yhdessä ?

Saat päättää sen itse, helpompi laittaa yhteen vaikka kattolaskuiseksikin ne saa taipumaan.

Tässä pari linkkiä "kielitaidon kehittämistä varten", voivat olla jo ennestään tuttujakin.

http://www.feathersmc.com/articles.php?ID=32

http://www.jpdessaigne.com/Montages/sommaire_montages.htm

Thanks und merci !

siististi sidottu ja varmasti kalastava...

Itse sitoisin nuo viidakkokukot alemmas (noin rungon kohdalle),mutta sehän on maku asia eikä sillä kalastuksessa ole mitään merkitystä. onko tuossa pyrstössä muuten kaksi crestiä päällekkäin?

Yksi siinä vain on. Karvat sojottavat muuten vaan minne sattuu.

Eikös se Syrjäsen Lauri ole todennut, että hyvin klassisiin mittoihin sidottua klassikkoa ei tartte harjailla rannalla, se kyllä ui ilmankin! Eli tso tso harjailijat! Itse on ole harjaillut, kun en vaan raaski ja siksi toisekseen, onpa siivet lohensuussa hajonnut ilman harjailujakin

Sitaatti eräästä alan "raamatusta".
Suomalainen lohiperho on nykyään läpinäkyvä. Sen alussiipi tehdään tippetistä tai kultafasaanin pyrstön siikasista. Pyrstön siikaset harjataan tai kammataan takaa eteen tai päinvastoin väkästen tuhoamiseksi. Varsinkin latvasta tyveen vetäminen saa siikaset siihen kuntoon, etteivät ne tartu toisiinsa. Ulommaisen siiven siikaset, mikäli siipi on tehty erivärisistä peitinhöyhen siikasista harjataan sitomisen jälkeen. Silloin ne pysyvät paikoillaan, mutta latvat leijailevat perhon ympärillä. Sama koskee siiven alaosassa olevia, tavin, haapanan ja sorsan siikasia. Perho on uitettava kokeeksi ja tarkastettava sen jälkeen kun höyhenet on pehmenneet, liikkuvatko siikasten latvat samalla tavoin perhon molemmilla puolilla. Ellei, niin perho on purettava ja korjattava".
Walter Aunesluoma: Perhokalastus perhot ja perhonsidonta.

Tasoitusmaali ! Harjaamattomat 1- harjaajat 1

Se mikä tässä keskustelussa on hyvää, on se että monta asiaa voi tehdä monella eri tavalla. Tämän perhon sidonnassa on jo esitetty 3 erilaista tapaa sitoa tuo tippet. Kaksi varsin erilaista tapaa valmistaa perho kalastukseen. Kuten huomaatte, ei ole ainoata oikeaa tapaa. Nämä "ohjeet" joita täällä annetaan, eivät ole niitä ainoita oikeita, vaan niistä jokainen ottaa mitä haluaa ja rakentaa oman "perhokulttuurinsa" omien mieltymysten mukaan. Se mikä on tärkeintä kun kalalle menette, on luottamus niihin omiin tapoihin ja tottumuksiin. Mikäli ette luota johonkin asiaan rannassa tai veneessä, niin kalastus muuttuu "hälläväliä" hommaksi ja keskittyminen herpaantuu, heitot tehdään miten sattuu ja soutu on "sinnepäin" tyyliä.

Taisi päättyä tilanteeseen Harjaamattomat 1 - Harjaajat 2. Jos itse teen kummallikin tavalla ei tule pisteitä kummallekaan.

Oikeastaan kun borsse alkoi perhojaan laittamaan esille ja manu yllytti, aloin uudestaan sitomaan harjattuja perhoja. Kannattaa olla sen verran avoin vaikutteille ja sitoa samaa perhoa kumpaakin versioo samasta perhosta. Lisäksi kun laitetaan pari kokoa sekä molempia eri tuuheus asteille, pitäisi olla 6 - 8 perhoa samasta teemasta rasiassa. Saaliitta ei ainakaan perhojen takia jää. Sitten kun ymmärtää vielä tarjota oikeaan aikaan oikealla tavalla...

Keskittyminen touhuun on kalastuksen tärkein pointti, itse karkuutin isoimman taimeneni pelkästään oman hämmästykseni takia. No, kai sitä hämmästyy kun dööri parkuu hädissään ja lohivapa taipuu kahvaa myöten taimenen vetäessä vastavirtaan kuin tyhjää.. Eipä tainnut olla luottamus kunnossa rantaan mennessä, vielä vähemmän sieltä lähtiessä. Olipahan viimeinen karkuutettu, nykyään viskon vähän, mutta keskityn asiaan paremmin.

Taitaa tilanne olla 2-2, siellähän on harjaamattomien puolella siian kalastaja ja jmpalola. Jokaisesta perhosta on oltava vähintään kolmea kokoa, monesti on huomannut että pelkkä koon vaihtaminen numeroa pienempään tai suurempaan parantaa lohen iskuhalut, vaikkakaan emmehän me tiedä, onko perhossa jokin muu mikä lohta kiinnostaa. Usein kun on myöskin huomannut että joku määrätty perho kelpaa, mutta ihmissilmälle samannäköiset muut kapistukset vetää vesiperän.

Täytyy ruveta etsimään vähän isompia perhorasioita, että kaikki variaatiot mahtuu joelle mukaan, kevyt kenttämatkalaukku tai jotain. Mutta totta tuo varmaan on. Pitäisi olla useita miltei samanlaisia perhoja eri kokoisina tarjottavaksi.
Kiitoksia kaikille kommenteistanne. "It's been an education", sanoi ruattalaanen.

Just.. kieliä poika paukuttaa..

Hommasin itselleni työkalusalkun mallia "vanhan PC:n kokoinen", kun edellinen vanerilaatikko täyttyi. Vaneripoksi jää varasto käyttöön, salkku täyttyy reissu perhoista.
Seuraava työvaihe on tehdä salkuun parikymmentä "mittatilaus" perhorasiaa. Ilmeisesti täytyy sahauttaa perusvaneria seiniksi, lentokonevaneria pohjaan ja kanteen. Lukitus tulee magneetilla ja saranat messinkiä. Polttokirjailut kansiin sekä sivuihin merkinnät sisällöstä. Lakaksi venelakka. Mistähän tekisi perhoille kunnon pidikkeet?