Täytyy Olla

Rungostahan ei valokuvassa saa eroa ruskean ja viininpunaisen välillä, mutta tällaisessa kesäperhossa se saattaa olla se ratkaiseva värimuutos, kun kala näkee vedessä hieman erilaiset harmaan sävyt (vrt. selityksiini värien muuttumisesta harmaiksi kalojen näköaistissa). Siipi on juuri optimaalinen silmilleni ja omalle tyylilleni, en tiedä onko kaloille? Tippet vyöhön saakka, peurankarvat ja kultafasaani hieman yli crestien "risteyksen", mallard optimaali pituisena katteena. Lisäksi tuo ohut kierre heinäkuun perhossa hyvä juttu, ei liikaa kontrastia siinäkään. Koukusta en sano mitään, HC-tietää! Hieno perho! Heittoon ja soutuun.

Oikein hyvin sidottu perho.
Tuommoinen saattaisi toimi taimenellekkin, pitääpä sitoa tuommoinen itsellekkin...
Hyvä!

Hieno sekä oikein hyvin sidottu perho. Tästä tulee mieleen vanhojen mestareiden sitoma kalastusperho. Eli silloin kyseessä on kalastava perho. Tuo punaruskea runko tuntuu jotenkin tutulle jostain "suomalaisklassikosta".

Jos lohi ottaa perhoon esim muutaman metrin syvyydessä kirkkaassa vedessä, värit on vielä värejä. Sininenhän oli se väri mikä säilyttää värinsä kaikkein syvimmälle, mutta silloinkin ollaan jo hyvin syvällä. Voi olla kyse samasta jutusta minkä borssekin muistaa, saattoi olla aikoinaan Erä-lehden juttuja. Siinä mielessä sitokaa huoletta värejä perhoihin.

Kiitoksia vain! Koomisinta tässä perhossa on se, että tämän tosiaan TÄYTYY OLLA kalastava. Piste.

Tuolla Juho123:n kirjeenvaihtajan kohdalla kävin läpi tätä kalan variaistiasiaa ja värien näkymistä eri syvyyksissä, lukekaa sieltä, mutta pieni lyhennelmä tähän. Siis kala näkee 22 erilaista väriä, mutta kun kala paastoaa, siltä puuttuu proteiini ja a2 vitamiini, jotka mahdollistaa värien näkemisen samanlaisina kuin me ne näämme, vaan kala näkee kaiken harmaana, mutta kala näkee 22 erilaista harmaata, joten värejä kannattaa käyttää. Jokikalastuksessa ei päästä sellaisiin syvyyksiin että kaikki värit häviäisi, varsinkaan perhokalastuksessa.

Kiitti borsse vielä kertauksesta, luinkin jo sieltä juhon perhon kohdalta silloin, mutta unohdin tosiaan äsken mainita! On se kyllä kumma juttu.
Siis mitä tästä opimme? ai mitä vai? no sen tietenkin, että pieniäkin värivivahteita ja sävyjä kannattaa vaan innokkaasti kokeilla. Koska näinhän niitä ottipelejä sitten syntyy maailmaan.

Hei, muuten... rupesin miettimään tossa hetki sitten , että kyllähän me ihmisetkin muutumme ihan kokonaan kun verensokeri laskee! Ainakin minä olen ollut jo pienestä pojan koltiaisesta lähtien täysi kiusan kappale, jos en ole saanut välipalaa tasan klo: 14.00.
Minulla rupeaa särkemään päätä, hajuaisti heikkenee, tuntoaisti on herkässä, kuulohavainnot on sitä muminaluokkaa ja näkö... hmm... näköaistikin on joskus oikein pitkän ruokatauon jälkeen sellaista harmaapainoitteista. Jotenkin tuntuu että koko ympäröivä maailma olisi pelkkiä harmaan sävyjä. Hmm...

Tuollainen tutkiskelu ja teorian soveltaminen käytäntöön on mielenkiintoista. Eri asia on onko sillä mitään vaikutusta kalastamiseen ja kalojen ottihaluihin. Kyllähän sitä lopunperin kokemukseen ja kantapään kautta oppimiseen luottaa enemmän näissä kalastus asioissa.

kannattaa myös muistaa uv-valon osuus ilta- ja aamuperhoissa. Valkoinenhan ei kuulu usein käytettyihin väreihin em. perhoissa mutta voisi kannattaa koittaa. Esim. itse olen lisännyt uv wing´n flashia tummiin sekasiipiin. näyttää ainakin hyvälle, tiedä sitten mitä kalat pitää kun en ole vielä ehtinyt ko. perhoja uittamaan.