Red Drummond

Saattaisin tämänkin kelpuuttaa pakkiini.
Monenko vuoden lohiperhonsidonnan jälkeen jälki on näin hyvää ?

Komea on! Hieman vain häirittee sitten kuitenkin tuo utuisuus.
Ja tuskimpa olet kahta koukkua perhossasi käyttänyt...

Onko vähän kameran kenno päässyt pölyttymään vai mistä johtuu?

Perhoista tässä ilmeisesti kuitenkin pääasiassa keskustellaan eikä valokuvaustaidoista. Tietysti helpompi tarkasta kuvasta on päästä yksityiskohtien kimppuun kuin utuisesta. Eikö tuosta nyt kuitenkin hahmotu se oleellisin.
" Nimimerkki lohiperhonsidontaan 3 tuntia, valokuvaukseen 6 "

Valokuvaus vaatisi hieman paneutumista enemmän ja olen vähän liian laiska virittelemään hienoja kuvia. Toivottavasti siitä saa kuitenkin sen verran selväää kuin on tarvis Ehkä tässä vielä innostuu kuvaamaan hienojakin kuvia... Ja pojjaat, utuisuus kunniaan, se on isojen kalojen mieleen se

Kaikkinensa perhoja on tullut tehtyä noin 12 vuotta, ja ensimmäinen lohiperho on tullut tehtyä varmaan 9 vuotta sitten.

No rapian kahdeksan vuoden jälkeen voi siis vasta itseltä odottaa samoja tuloksia lohiperhoissa. Odotellaan...

No huu yheksän vuotta(masentunu hymiö)
Ei varmaan ihan heti tarvi tällasia perhoja omasta pöyästä ootella (nimimerkillä. huimat pari aktiivista vuotta sitonut)

Mutta perhossahan ei vikaa ole missään suhteessa, ehkä jopa "liian hienosti" sidottu kalastuskäyttöön. Mutta mutta "lohelle tarjotaan vain parasta" niinkuin, monikin on varmaan huomannut toisilta palstoilta

Pienet utuisuudet ei haittaa, jos perho on hieno. Tässä olet laittanut nuo hunnut kultafasaanista ja mielestäni se on oikea materiaali niihin, reseptin mukaanhan sen pitäisi olla intian varista, mutta olen ainakin itse tullut siihen tulokseen että intianvaris jäljitelmä on liian jäykkää. Hienosti on klassinen heittoperho syntynyt hyvään koukkuun. Joskus olen lukenut jostakin että tuo runkohäkilä pitäisi olla veren punaista kukkoa, silloin perho olisi parhaimmillaan.

Jaa'a, vielä toinenkin suosikkini ja samana päivänä. Todella hienosti sidottu, ja hieno eteerinen kuva.
nimimerkki:"vielä 8 vuotta samalle tasolle"

Borsse se osaa aina masentaa minut täydellisesti. Juuri tänään posti toi minulle intianvarisjäljitelmää.

Älä turhaan masennu illu, variksille löytyy varmaan käyttöä... jos pistät minulle niistä puolet, voidaan sitoa kahdeksan vuoden päästä perhoja johonkin kisaan..

Saattaa olla että se korvike pehmenee liotuksessa.

Valokuvauksesta tulikin mieleeni huomio omilta kuvausyrityksiltäni. Olen suosinut tällä hetkellä kuvissani muovitaustoja sekä perholehtitaustoja. Johtopäätökseni tämän perusteelle onkin, että kiiltäväpintaiset taustat ovat kuvattaessa hyviä. Valo ei kuitenkaan saa tulla suoraan vasten taustaa (kimallus). Siinä kun paukutat kuvia joka suunnasta valon suuntaa vaihdellen, niin eikö pari kuvaa sadasta tunnu jo hyvältä. Jos ei toimi, vaihda taustaa yksi kerrallaan. Tässä kissa ja hiiri- leikissä kuluu hyvinkin kuusi tuntia.

Tarkastapas illu se pussi, niin siellä on hienoja sulkia esim. lohiperhon sivuiksi. Käytä sinne ja pyrstön päälle, mutta älä ko. perhon huntuihin.

On se kiva, kun kollega osaa olla niin positiivinen. Laitan likoamaan.

Kyllä minä aion ottaa näistä intian kopioista kaiken irti. Eiköhän niistä jotain käyttöä löydy.

Upea perho! Todella maukas ja varmasti suututtaa kaikkia lohen sukuisia tietyissä olosuhteissa.

Kiitos paljon kommenteista! No ei se aika sinänsä mitään ratkaise, ja mukavaa on se että aina on parannettavaa...

No en minäkään aivan tällaisilla aina kalastele, mutta kyllä niiden perhojen pitäisi tunteikkaita olla, mitä siiman päähän laitetaan! Vieläkin kaduttaa, kun piti Simojoella kokeilla putkiperhoa

Tuosta intian varis jäljitelmästä, että kokeilin tähänkin perhoon tehdä hunnut siitä, mutta en kyllä meikäläisen kyvyillä saanut tehtyä siitä hyvän näköistä. Siksi pääduinkin tähän, joka kyllä tuntuu toimivalta. Muuten intian varis jälj. on hyvä materiaali kuten aikaisemmin jo on todettu esim. pyrstöön ja poskiin.

Tuosta sidonta-ajasta nyt vielä sen verran, että näiden klassikkojen suhteen aktiivisuuteni on alkanut muutamia vuosia sitten, joten kyllä niihin nopeasti oppii kunhan kerää vinkkejä ja oppeja kokeneemmilta sitojilta ja muistaa harjoittaa taitojaan. Eli ei kannata masentua, monet siivet olen lysäyttänyt ja varmasti lysäytän jatkossakin!

*Ravistaa kättä*

Kaksi näin hienoa perhoa samalle päivälle.. Aikaa meni varmasti sen kolmetuntia/perho..

Itselläni vielä kaheksan vuotta&kuukautta..
Allekirjoittanut sitonut siis neljä-viisi kuukautta..

Hienoa jälkeä hienoihin resepteihin ja vielä hienot kuvat!

-Juho-

jaha... onpa siinä taas komia perho!

Mutta minusta tuntuu että nuiden sarvien pitäisi olla tosin päin,että ylhäältä katsottaessa ne muodostaisivat veneen hahmon... tai jotenkin niin...? vai saako ne sitoa omalla tyylillä miten haluaa?
Eihän se tietenkään kalastukseen vaikuta, ja onko nuilla sarvilla muutenkaan kalastuksessa mitään merkitystä?

Kyllä ne tosiaan siihen veneen muotoon yleensä näissä sidotaan. Nämä tuli tehtyä näin. Liekkö sitten kalastuksen kannalta merkitystä kuinka ne sidotaan, kunhan ei aivan rungossa ole kiinni. Muutenkin näissä klassikoissa voi olla niin ja näin tuoko mitään lisäarvoa, mutta soutuperhoissa nuo sarvet voi sitoa paljon herkemmiksi ja kunnolla irti siivistiä, jolloin ne saa ainakin enemmän tilaa elää.

-jyke- mielestäni asia näiden klassisten sääntöjen ja mittasuhteiden suhteen on se, että kun sitoja hallitsee ne hyvin hänellä on vapaus tällöin muunnella niitä sääntöjä ja käyttää mielikuvitustaan enemmän, koska tällöin hänellä on riittävät taidot ja kykyä tehdä perhosta todellakin mieleisensä.

Kun sitoja sitoo näinkin loistavia perhoja on mielestäni turhaa alkaa väitellä pitäisikö jonkin olla toisi, koska nämä tälläiset sarvien asennot ja muut pikkujutut ovat puhtaasti mielipidekysymyksiä.

Noin päin sitoen noilla sarvilla saattaa olla kalastuksenkin kannalta enemmän merkitystä kuin, silloin kun ne sidotaan (klassisesti) toisin päin, jolloin ne vain lepäävät kiinni siivessä.

Niin, makuasioita tietenkin.
Kyllä ne toisiaan kalastuksessa varmaan paremmin nuin ovat...

Tässä perhonsidonnassa on huomannut itsensä suhteen, että perhojen tyyli elää ja muuttuu ajan kuluessa, ensin tekee jonkin tyylisiä perhoja, jotka mielyttävät silmää, ja myöhemmin tyyli on taas muuttunut johonkin suuntaan. Siitä en kuitenkaan välitä, oikeastaan se on vaan virkistävää.

Siiankalastaja sen sanoi; perhoista on lupa tehdä omannäköisiä, se on tämän homman yksi parhaista puolista. Kaverin hailanteri näyttää aina erilaiselta kuin oma, ja niin pitää ollakkin.

Kunnon lohirauta ja kauniiksi sidottu.
Kyllä kelpaa Tenon kuningaseväkkäille syöttää.