Perhorasian Jock Scott buumiin lisään sekasiipisen mallin joka toimii soutuperhona.
Muuten lohensoutajat, mitä olette mieltä kalasta nimeltään lohi, painoa 36 kg, saantipaikka Teno. Saaja Jorma Ylätalo. Vuosiluku ei ole tarkka, mutta Abun senvuotisen kilpailun Jorma kyllä voitti, jotain 72.
Ja jos joku alkaa epäillä - valokuvia löytyy. Kyseessä on lapsuudenkaverini isä maanmittausinsinööri Jorma Ylätalo - varmasti tuttu Tenon ihmisille. Jorma kuoli pääsiäisen aikaan - hieno mies - ja tosi lohimies. Hänen nimisensä perho on Wanhat Suomalaiset Lohiperhot-kirjassa. Klassikkokalastaja, yksi Tenon veteraaneja ...
Niin muuten, helkkarin hyvä ja siisti perho - näillä ne kalat tulevat - ei kimalteilla. Perinteitäkin pitää kunnioittaa, Borsselle täydet pisteet !
Kyllähän tämä soivan näköinen peli on. Siivestäkin väriä löytyy, jos lohi sitä kaipaa. Tämänkin perhon käyttöaika hieman askarruttaa. Löytyykö tällä käyttöä kesäkuun keleissä ja millaisissa?
Todella toimivan näköinen soutuperho. Onkos siivessä pari kultafasaanin siikasta? Kaikinpuolin onnistuneen näköinen perho. Jokeen vain.
Eiköhän tämän parhaat käyttöajat ole tuolla heinäkuun puolella. Vesi alle 15 astetta, sadetta tai pilvinen keli, vesitilanne normaali. Vaikkakin silloin kun toimivan Jock Scotin löytää, niin kannattaa kokeilla joka kelillä. Hyvä vaihtoehto heinä/elokuun vaihteen aikaan on korvata keltainen kullalla.
Leppne: Manu se varmaan muistaisi tuon kalansaannin, mutta manu ei ole nyt tietokoneen päässä. Ei mikään ihme tuollaiset lukemat, itse olen Tana bruulla nähnyt yli 34 kiloisen ylösoton, kala vietiin vielä punnittavaksi paikalliseen kalakauppaan, joten vaakakaan ei heittänyt.
Juho: kyllä siellä siivessä on ne pari kultafasaanin siikasta, Ylä-tenon perhoissa aina jotain ruskeaa siivessä.
Kalastavalla tyylillä sidottu, sekä hyvä malli tavasta sitoa klassikko sekatekniikalla. Koskaan ei ole esillä liikaa samasta perhosta sidottuja versioita.
Se jokin siinä Jockissa on.
Ps. Montako perhoa keskimäärin mukana joella kerrallaan ja kuinka sitkeästi pidät yhtä perhoa siimassa ennenkuin vaihdat toiseen ?
Nyt päästiin asian ytimeen, eli jokaisesta perhosta on niin monta mallia kun on sitojiakin. Aina niissä näkyy jotenkin sitojan oma kädenjälki ja perho on erilainen kuin toisen tekemä. Kuinka monta kertaa olette joella kuulleet että sen ja sen nimisellä on saatu kalaa, ja kun omat mallinne panette pyyntiin, niin ei mitään tapahdu. Itselläkin tulee perhoihin pieniä eroavaisuuksia, vaikka sarjatyönä joskus tekeekin. Tuossa pöydällä on esim. Kivelän nimetön malli josta kuusi perhoa tein eilen, niin hiukan erilaisiltahan nuo näyttävät kaikki kun oikein tarkasti katselee.
Illu: Silloin kun joelle mennään tutkitaan ensin sää, veden korkeus, veden väri. Perhot valitaan sen mukaan, joten ei niitä kovin paljon ole mukana ja kun kalastus tapahtuu pääosin "tukikohdan" lähistössä, niin uusien haku vaunusta on helppoa. Mukana pohjoisessa on tietenkin koko repertuaari n. 500 kalastusperhoa ja tekovehkeet lisäksi.
Yhtä perhoa pidetään yleensä kertalaskun ajan mutta tärpin tai kalan sattuessa tietenkin useamman kerran.
No on sitten hyvänoloinen suti.Luulisi tuolla lohensukuisen siirtyvän soutumiehen mielestä veneen laidan paremmalle puolelle.
Pistetään tuohon kuva uutukaisista, joilla lähdetään liikkeelle, eli ovat ns. kokeiluperhoja. Sitten on tietenkin lisäksi ns. varmat vanhat.
Näyttää kyllä tuo rivi hemmetin hyvältä!! Kun joskus saisi itsekin samanlaisen rutiinin sitomiseen. Tuohon omaan tyyliin puutun siten, että varmasti on eri sitojien sitomilla "samoilla" perhoilla eroa. Jokaisella on omat keinonsa jotka on todennut hyväksi. Niitä "varmaksi" todettuja keinoja vain on niin paljon ettei pientä osaakaan voi yhteen perhoon saada koottua
Ainut juttu mikä silmään pistää on se, että kutakin perhoa on vain yksi kappale! Jospa löydätkin tuolta kokeiluperhoista sen ehdottoman senhetkisen ottiperhon ja lohi vie, niin mitäs sitten!?
No, ok. On siellä ainakin paria perhoa ne kaksi kappaletta.
Ei muuten ole vain yksi kappale kutakin tässä lisää ja pari samanlaista ruutua on vielä varastoitu. Ja vieköön jos siitä niin tykkää.
Epäilemättä löytyy vielä lisääkin. Perhon sidonnassa on eräs tavoite saavutettu sekä onnistunut, jos lohi vie uniikkiperhon. Tosin seuraava tavoite onkin sitten muistaa mitä siinä viedyssä perhossa oli kiinni sidottuna.
Viime vuotisista alkukesänä sidotuista perhoista yksi lähti laakista siimanpäästä... eikä tietenkään ollut toista samanlaista. Eikä tosin ollut mitään reseptiäkään muistona siitä. Kuitenkin pidin sitäkin pelkkänä sattumana, joku tietty perho sattui osumaan hankalasti kalastettavassa paikassa, ottihaluisen lohen nenän eteen. Sitähän se kalastaminen on silloin kun ei halua jonotella heittovuoroa. Sehän onkin syy miksi niin moni haluaa ruuhkaisilta koskilta muualle.
Itsekkään en todellakaan perusta tuosta jonotushommasta. Eihän se ole kalastusta eikä mitään.
Jotkut lopettavat lohen perhostelun sen takia. Ensin pitää hommata lomat, jotta pääse joelle, sitten vielä kalliit luvat, lopulta kun on koskella joutuu odottamaan jotta pääsisi heittelemään, sitten kun lopulta pääsee heittelemään ei kalaa tulekkaan.
Tenolla tuo jonotushomma on vähentynyt sen jälkeen kun määräys perhon koosta poistettiin ja joki vapautui näin ollen perhomiehille koko pituudeltaan. Tietenkin jonoja kertyy ns. parhaille paikoille, mutta kalastajista tyhjiä, hyviä kalastuspaikkoja riittää.
Soutukalastuksessa hyvä jononpurkaja oli kalastussääntö, joka määrää paikallisen soutajan tiettyyn aikaan, tällä saatiin kyllä suurin joukko pois tenolta. Vain vannoutuneimmat soutumiehet ja ne keillä on paikallisia tuttavia jäivät. Toisaalta kyllä 17 tuntia vuorokaudessa pitäisi riittää hyvin, pitäähän sitä ihmisen nukkuakin.
Muistan hyvin ajan kun Kuusiniemessä odotteli kymmenenkin venettä vuoroaan, nykyään saa melkeinpä joka kerta lähteä samantien soutamaan kun rantaan tulee. Aittisuvannossa 80-luvulla juhannuksen jälkeisellä viikolla 35 venettä odottamassa, ja alas mentiin kahta rinnakkain.
Olethan tutustunut Perhorasian sääntöihin?