Päätä ei ollut lakattu kunnolla kun kuvasin, koska lakka oli lopussa, mut muuten onnistui ihan kohtalaisesti.
Kommentteja vastaanotetaan mielellään.
meleko komiaa sidosta pukkaa kesyttelijältä, varmasti lohi kelpuuttaa ton jos muistat sitä uittaa...hieno=)
No mikäpä ettei,nätti on.Alavirta-auringon perhonahan näitä pidetään,vaikka ottaa eril.hailantereihin pitkin kesää ja mitä erilaisimmissa olosuhteissa,aurinkoisella parhaiten.Itse luotan versioon jossa pyrstössä ja joskus poskinakin on punaista,karvasiipiisissä kimalteitakin.En myöskään suosi noin rajua häkilöintiä,puolitan ne aina olkoon vaikka kova virta kyseessä.Tämä tietysti tapa/tottumus/uskonkysymys pitkälti.Ilmeisesti olet vielä varsin nuori sitoja,mutta kyllä sinulla on ajatusta näissä perhoissa ja jälki oikein mallikasta.Vielä kun saat teoksesi törmäyskurssille lohen kanssa niin kylläpä sitten naurattaa
Luonto-enon kanssa samoilla linjoilla, harvemman häkilöinnin ystäviä itsekkin. Mittasuhteet tässä on paremmassa jamassa kuin edellisessäsi, mutta vähän vielä kaipaisin pääsiipeen pituutta lisää. Vähän vähemmän olisin itse laittanut tuota tippettiä, tai sitonut irtosiikasista vaikka näin kai se klassisiin kuuluukin sitoa, mutta se on aivan mielipide kysymyksiä. Komea perho.
Kiitos vinkeistä. Ja luonto-eno osui kyllä melko oikeaan siinä, että olen vasta melko nuori sitojana, mutta en enää kuitenkaan vasta-alkaja. Ikää on 18v. ja perhoja olen sitonut n. vuoden ja 4kk.
Aloitin itse asiassa sidonnan ennen kalastusta ja täysin pystymetsästä. En käytännössä tiennyt sitä ennen mitään perhokalastuksesta. Sidonta ja kalastustaidot olen pääasiassa opetellut itse ja rehellisesti sanottuna kantapään kautta.
Ja kyllä täytyy vielä todeta, että nyt voi olla jo ihan tyytyväinen omiin perhoihin, kun katselee ensimmäisiä räpellyksiä. Aina toki parannettavaa löytyy.
Olethan tutustunut Perhorasian sääntöihin?