Hyytävän hyvän uinnin omaava pieni putkenpätikkä. Osoitti tehonsa heinäkuun alussa 2007 Boratbocan särkällä Tenojoella, kovahkossa virrassa.
Ja TAAS lisää näitä perhoja joita minunkin tulisi sitoa. Blaah.
Hyvät on värit, siipi on hyvännäköinen ja pää myös.
Kiitoksia. Pakko sanoa tässä vaiheessa, esitettyä sidontamallia mukaillen voi sitoa lukemattomia erilaisia muunnoksia, kun siipivärkkiä, kimalteita, kartioita ja putkia nykyään on tarjolla jos minkälaisia. Tällainen Green Highlanderia mukaileva väritys vaan on melkeimpä itsestäänselvyys kun lohta ongitaan kirkkaissa vesissä. Monesti sidon monimutkaisempiakin, ns "Frödiniläisiä" putkiperhoja siten, että piilotan volframikartion häkilöiden ja siiven taakse, samalla kun kasvatan siipimaterialin määrää. Vakauttaa uintia todella hyvin kovemmassa virrassa. Jos putkiperhot ovat jollekkin vielä tuntemattomampi käsite, suosittelen lukemaan Toni Karuvaaran mainion putkiperhoja käsittelevän artikkelin Pohjolan Perhokalastaja- lehdestä, nro 3/2005. Anna mielikuvituksen lentää!
Olethan tutustunut Perhorasian sääntöihin?