Hannu Kostilaisen "Harrin Surmasta" muunneltu versio. Reseptiä senkin takia jouduin muuntelemaan, että materiaalipula pääsi iskemään. Alkuperäinen Harrin Surma on päivänkorennon uppoperhojäljitelmä, joka kelpaa myös taimenelle. Itse ajattelin tätä syöttää lapin harrille ja taimenelle. Ekasta kuvasta ainakin itse huomaan että tuota silkkiä on jäänyt pikkusen repsottamaan tuonne peräpäähän. Alkuperäisessä perhossahan on siipi ruskeasta kanasta.
Oikein mallikas perho Ei sidonnallisesti minusta mitää erityistä korjattavaa..Itse ehkä ihan hieman olisin häkilää taaksepäin taivuttanut, mutta se on oma asiani Pää on onnistunut minusta oikein hyvin
Veteen vaan ja kireitä!
No kiitos isolla K:lla. No omastakin mielestä pää onnistunut paremmin, kun jaksaa tarpeeksi monesti lakata sen. Olisihan tuohon voinut jonkun siivenkin laittaa. Mutta en sitten tiedä onko se pakollinen. On muuten ensimmäinen perho rasian puolella.
Siinä on todellakin harrin surma.! Aikoinaan lähes samanmoisella kalastelin ounasjoella ja hartsoja tuli niin hel.....i . Eräät lappeenrannan aikamiehet seurasivat touhujani kateellisina tyhjät kalapussukat kyljillään roikkuen. Pitihän se ukkeleita opastaa millaisella pelillä kaloja nostellaan ja kas kummaa seuraavana päivänä äijätkin pääsivät kalan makuun moisilla luomuksilla.
Hyvä perho ! ... ja kantsii kokeilla myös mustalla silkkikierteellä....
Meduusan surma on pistänyt nyt kyllä ottavaa settiä tiskiin. Komea kuin mikä. Jotta nyt peruspessimisti-kommentti saadaan kehiin niin mikä on tuo "lenkki" tuolla pyrstön ja kierteen liittymä kohdassa? Ihan kuin monofiilia olis pätkä...
Lues Ike toi vapaa kuvaus uudestaan, niin ehkä se selviää. Mutta voin sen tässä sulle sanoa. Se on silkkiä, joka ei oikein meinannut totella.
Ja saa tätä vielä kommentoida!
Olethan tutustunut Perhorasian sääntöihin?