Teimpähän tuollaisen ISON rautanaulan. Lisäsin siipeen Bucktailia koska oravan pituus ei siihen riitä.
Eiköhän tää uppoo lohiin kuin rautanaula kakkosneloseen! Siisti perho ja ainoa asia minkä tekisin itse toisin niin sitoisin häkilän ennen siipeä,mutta se on makuasia se.Nätti perho!
Kalastuksellisesti ihan hyvä, siivessäkin mun mielestä sopiva määrä tavaraa.
Sidonnan suhteen vähän pidempi hela näyttäisi silmään kivalta. Juu tuo häkilä olisi kannattanut sitoa ennen siipeä, tai ainakin niin, että musta lanka ei pilkistelisi sen alta. Runkohäkilä ei näyttäisi kuvan perusteella seuraavan kierteen takana. Kestävyyden kannalta tietysti olisi voinut sitoa ristiinkin, jos meinaa kalastaa. Runko on hyvin sidottu.
Mukavan näköinen vaikka Rautanaulalla en ole saanut kuin yhden harrin...Ne tuntemani Rautanaulalla onnistuneet(jopa erittäin hyviä saliita!)suosivat melko pieniä koukkuja kutosen kaksihaarasta pienempään päin.Siiman alla useimmiten kulta tai hopeapohjustus.Jos kiinnostaa,niin tenojoki.fi-sivulla on Perhoboxi jossa Pasi kertoo alkup.Rautanaulan tekemisen.
Itsekin tiesin, että tämä todellakin on sidottu liian isoon koukkuun. Olen kyllä sitonut sen pienempäänkin http://perhorasia.fi/Fly/Fly.thtml?flyID=19629 . Itselläni ei tuota vihreää siimaa ole joten korvaan sen tuolla silkillä.
PS: Pitää olla melkonen harri jos tähän ottaa
Mitäs luulet eno, jos ootkin käyttänyt liian pieniä rautanauloja ?
Pasin naula-vinkki linkki: http://www.sportfishingmagazine.fi/fin/ylalappi/artikkelit/inarinjoelle.htm
Sopiva korvike siiman sijaan olisi sellainen fluoresoiva väri kuin Chartreuse. Alle enon mainitsemat metallit, ja tuo mainitsemani keinokuitu lakattuna päälle. Niitä fluoresoivia vihertävänkeltaisia lyötyy pilkkisiimoistakin. Sopiva siiman vahvuus pitänee päättää enemmänkin koukkuoon perusteella, 0,1 -0,25 välistä löytyy sopivimmat. Pohjimmiltaan kai ideana kumminkin on nimenomaan tietyn siiman käyttäminen sopivalla pinnalla.
Tuo vihreä kukko on ns kaulushäkilä, se oli kyllä ihan tavallinen perhoissa 1800-luvulla, sitä vaan harvemmin näkee enään perhoihin sidottavan. Melko usein kaulushäkilä sidottiin perhoihin joissa oli kurkussa auki-nypittynä pitkää sianvillaa tai mohair-kuituja.
Luovansidonnan idea pohjautuu osin klassisten mittasuhteiden sekä muotokielen rikkomiseenkin. Tokihan perusasiat pitää opetella ennen kuin tempuista saa ilot irti muuallakin kuin sisätiloissa.
PV:lle. Kevennä rohkeasti häkilöitä kalastusperhoissa, taulu- sekä malliperhoissa niitä on tapana sitoa runsaammiksi.
Kiitos kommentista
PS: Tuo rungon takaosa on tuota mainitsemaasi Chartreuse väristä Unin neon silkkiä.
Niin tosiaan!Vooooee hitsinhitsi!Saattaa olla täysin mahollista,että minulla on ollunna liian pikkunen onki ja tuo kuuluisa perho ei pääse ansaitsemaansa maineeseen omalla kohdalla!Tai sitten tämäkin perho vaatii oikean uittajan eli on vaan jatkettava harjoittelua.Chartreuse on väri joka monissa perhoissa on johtanut siihen,että lohi ei malta olla maistamatta.Tuo kaulushäkilän erikoinen väri vähän mietityttää kun en ole nähnyt kyseistä sävyä perhoissa.Vai muuttaako kamera sen alkuperäisestä kuvan mukaiseksi?
Olethan tutustunut Perhorasian sääntöihin?