Tässäpä oma yksinkertainen variaatio kuuluisasta Klinkhåmer perhosta vaihevaiheelta kuvien ja ohjeiden kera.
Mielestäni hyvin sidottu klinkki, mutta mun makuun tuo runko jää kaipaamaan jonkin sortin kierrettä.
Häkilässä on juuri täydellisesti tota tavaraa, ettei minun mielestä kaipaa ton enempää.
Ehdoton luottoperhoni, varsinki harria narratessa!
Hyvää kevään ja kalastuskauden odotusta!
Ystävällisin terveisin Joonatan.
Toimivan oloinen perho. Itse olen myös tehnyt kuvan mukaisen häkilän muutamalla kierroksella. Yleensä sipaisen hieman lakkaa siiven juuren ennen häkilän kiertämistä, niin saa perholle vähän lisää elinaikaa.
Todella mukavaa, että näitä legendaarisia harriperhoja saadaan tänne kuvien kera. Harrinkalastus on lähellä omaa sydäntä.
Perhosta ei kovastikaan negatiivista sanottavaa, mutta onhan meidän aina pyrittävä toisiamme kehittämään. Runko omaan makuun tasapaksu. Jopa hivenen muhkuraa havaittavissa. Itse leikkaan tuon polylangan "kiilaan" ja sidon koukun yläpuolelle yllättävän lyhyeltä matkalta, joka parantaa rungon muotoa (kuva profiilissa). Tykkään myös jättää polylangan hivenen pidemmäksi sojottamaan, mutta se lienee tietenkin makuasia kuten kierrekin (itsekin jätän aina pois).
Muuten oikein jees!
Koska klinkki on yksi minunkin luottoperhoistani olen aikojen saatossa yrittänyt kehitellä sidoksistani mahdollisimman toimivia. Tässä vähän omia kokemuksia materiaalien käytöstä.
Kuten Hans van Klinken sanoo: “The slimmer the body the more successful the fly!”
Olen aika-ajoin tsekannut klinkkini yksinkertaisella kellutustestillä pudottamalla perhot veteen muutaman kymmenen sentin korkeudelta. Jos takaruumis on Ok, niin se painuu välittömästi vedenkalvon alle. Jos takaruumiissa on liikaa dubbinkia tai se on liian kelluttavaa hidastuu peräpään uppoaminen. Tämä korostuu etenkin näissä kevyemmissä substituutiokoukuissa, esim. Kamasan B100, joista puuttuu originaalin klinkkikoukun rungon pituuden tuoma ”kölipaino”.
Thoraxissa voi toki käyttää mitä dubbinkia tahansa, mutta olen kyllä itse tyytynyt yleensä alkuperäisten reseptien mukaiseen riikinkukon herliin sen monien hyvien ominaisuuksien takia. Esim. villa taitaa olla mieluummin vettä imevä kuin sitä hylkivä materiaali. Eturuumishan, päinvastoin kuin takaruumis, saa jo mieluummin kannatella perhoa kuin sitä upottaa.
Allaolevan linkin tapainen pikkuklinkki on sen suuntaista, johon olen omissa nykysidoksissani pyrkinyt:
http://www.youtube.com/watch?v=t-as9IV1-d8
Olethan tutustunut Perhorasian sääntöihin?