Coachman muunnos by Amatööri (Kehitysperho)

Morjens Ama T Ööri!


Nyt alkaa sidontajälki olemaan jo huomattavasti paremmalla tasolla, kehitystä on tapahtunut paljon! Hyvä!

Muutama pointti:


-Itse sitoisin perholle perän vaikka pyöreästä hopealangasta, se tuonee lisää elinikää perholle, pelkkä tippet-pyrstö ja riikinkukosta sidottu rungon takaosa saattaa olla säpäleinä aika pian, isomman kalan käsittelyssä ainakin.

-Pyrstössä on sopivasti materiaalia ja se on hyvän mittainen, pointsit siitä sulle!

-Streamer-mallisessa Royal Coachmanissa on tosiaan usein tyylinä sitoa runko niin, että keskellä oleva silkkiosa on pidempi kuin etu- ja takaosan riikunkukko. Itse tykkään sitoa kaikki osat yhtä pitkiksi, mutta se on vain oma kantani asiaan. Mutta tuota ei siis tarvihe nouvattaa, kuhampahan tuas lätisen omiani...

-Silkkiosan alle kannattaa sitoa hopealame alle niin silkki säilyttää punaisen värinsä, ilman alla olevaa kirkasta lametta silkki kun tahtoo muuttua tummemman väriseksi vedessä. Ja kun lamepohjustuksen sitoo hyvin, niin silkkiosastakin tulee tasainen, etenkin jos muistaa vielä esim. sileällä teelusikalla silkkirunkoa silotella.

-Kurkkuhäkilään laittisin aivan hitusen verran lisää pituutta, ja levittäisi sitä perhon sivuille, näin perholle tulee paremmin profiilia. Klassisissa streamersidoksissa, kuten Carrie Steven-tyyppisissä streamereissa, tavataan häkilä sitoa nipuissa. Siitäkin huolimatta, kokeilepa sitoa häkilä kiertämällä, kierämällä sidottuna saa nimittäin kultafasaanin niskahöyhenestä erittäin elävän häkilän! Nyt siikaset ovat nipussa, yhdessä klimpissä, eikä häkilä todennäköisesti ole kovin elävä. Kiertämällä sidottuna ja hyvin harjattuna siikaset ovat huomattavasti paremmin irti toisistaan ja elävät virrassa. Tähän perhoon kun ei kuulu underbellyä, niinkuin edellämainittuihin klassisiin streamer-sidoksiin yleensä kuuluu, saa kiertämällä sidotulla häkilällä mukavasti elävyyttä aikaan.

-Siipeä lyhentäisin reilusti, noin pitkäksi sidottu siipi on aika helposti koukun mutkassa. Itse sitoisin siiven tippetin mustien plkkien välille, lienee makuasia päättykö siipi ensimmäisen palkin kohdalle vaiko pyrstön pään kohdalle, johokin kohti sille akselille kuitenkin. Siipeen laittaisin ainakin yhden häkilähöyhenen lisää puolelleen, ehkä kaksikin. Tämä siksi, että yksi häkilähöyhenpari ei jaksane kantaa lohikoukkua. Siiven voi sitoa perinteisesti kattolaskuiseksi, tai sitten niin, että laittaa häkilähöyhenen "kirkkaammat" puolet vastakkain. Vähän ruman näköinenhän siitä ehkä tulee, mutta kuulemma melekoset on siiven vipaukset virrassa! Semmosta oon vähä kuullu, että tämmönen siipimalli on aika monen taimenen piäkopan sulakkeen polttanu, sopinee siis tuotakin joskus itse kunkin testata. Kun siipeen tulee monta häkilähöyhentä päällekkäin, sitomista helpottaa että tahmealla lakalla tai pikiksellä liimailee siivenpuoliskot nipuiksi ja kuivittuaan lätkäisee höyhenniput siiveksi. Alkuperäinen siipihän on väriltään valkoinen, mutta en kyllä eppäile yhtään etteikö tämä maanläheinen ruskea värikin toimisi! Suattaapi vapa taipua...

-Pää on mukavan pieni, pään muotoiluun vähä reenausta vielä. Päälle on tällä kertaa muistettu jättää juuri sopivan kokoinen tila, hyvä!


Tämmösillä mietteillä tällä kertaa. Sidoppas taas uusi sidos ja laita tähän jatkoksi niin pääsee kahtomaan miten sidonta kehittyy.



Jaska

Amatööri kiittää ja kumartaa taas rakentavasta palautteesta.
Tuossa tulikin aikamoinen pläjäys uutta, kuinkahan onnistun taas sisäistämään tämän kaiken informaation.

Offtopiccia:
Täytyy edelleen kiittää ja kumartaa kun jaksatte arvon perhomaisterit antaa neuvoja aloittelevalle sitojalle, ilman tätä palstaa ja äärimmäisen hyvää kritiikkiä en olisi juurikaan kehittynyt sitojana.
Vaikka kalastukseen kaikki perhot teenkin niin silti haluan oppia oikeat tekniikat ja mittasuhteet.

Sitasen uuden vedoksen kunhan työkiireet helpottaa.