Tällaisen perhon olen kehitellyt mielessäni vuosia sitten ja kirjannut ylös. Nyt ensimmäistä kertaa sidottuna. Perhosta on myös gull ja kobber versiot. Tulevalla kaudella pääsee testiin useammalla eri joella.
Kun kyseessä on oma reseptisi niin muuta kritiikkiä en uskalla antaa kuin hieman mittasuhteista.
-Hela voisi alkaa aavistuksen taempaa.
-Jatke on hieman liian lyhyt.
-Jopa soutuun näyttää siipi hieman harvalta.
Enpä nyt sanois että tuo siipi olisi soutuun liian harva. Vaikken itse soudakaan, olen kuullut joidenkin sitovan soutajille perhoja joissa siivessä on vain kymmenisen kappaletta karvoja.
Itse soudan melko paljon perhoja.
Tietysti riippuu soututyylistä ja siitä että soutaako pelkkiä perhoja vai onko mukana vaappuja, siiman pituudet yms yms...
Tietysti keskivertoa rivakampi soutu, tulvavesi, monttujen koluaminen, lyhyet siimat antavat aihetta käyttää kantavuudeltaan heikompaa siipeä.
Sitojana olen aika uusi tapaus mutta perhonsoutamisesta kokemusta on kertynyt rutkasti.
Ehkäpä makuasia tuo siipi mutta makuasioistahan saa tunnetusti parhaimmat keskustelut aikaan.
Tämä perho kuuluu kehitysperhoihin, huomioi se kommenteissasi.
Olethan tutustunut Perhorasian sääntöihin?