Kalastetaan upposiimalla, pohjia ronkkien!
Minä teen samalla tavalla pohjaronkkija streemereitä. Ensin sytkärillä taivuttettavan kohdan lämmitys ja kääntö. Heti perään märkää rättiä kun lanka on vielä tulikuuma. Koukun silmän vaan taivutan rungon mukaiseksi ja painotusta runsaasti rungon etuosaan, poiketen sinun tekniikastasi. Taivutan rungon etuosaa osoittamaan suoraan kohti koukun kärkeä. Kalastettaessa ehdottomasto kiinteä solmu!
Tällä tavalla kun taivuttaa koukkua, niin voi käyttää todella pehmeitä materiaaleja siivessä. Ei ole enää vaaraa siiven kiertymiselle koukun mutkaan. Siipi ei myöskään saa olla liian paksu, että kala tartuttaa itsensä siiven läpi.
Ja sitten itse perhosta: Mainio kokonaisuus, vaikka värimaailma ei omaa silmää hivelekkään.
Mulle kyllä värimaailma natsaa just eikä melkein, ja luulisin että kuhallekin, jos ottivaapuujen väreistä voi mitään päätellä. Joudun sitomaan tämmöisen itselleni. Tämä on helmi!
ps. Pitäskö ton valkosipulin hajun houkutella kaloja?
Kyllä silmät pysyy pikaliimalla aikas hyvin kiinni. Melko tavalla saa käyttää voimaa että ne irti lähtevät. Pikemmin irtoavat heitoissa kuin kalan suussa...
Olethan tutustunut Perhorasian sääntöihin?