Kohtuulisen helppo sidottava ja todella tappava lohiperho.
Toimi erityisesti Muonionjoella, Kolarista kätkäsuvannolle asti.
Kuvissa soutuun tarkoitettu yksilö.
Heittoperhoon sidotaan harvenpi kurkkuhäkilä ja aavistuksen kantavampi siipi.
Tässä soutuversiossa kurkkuhäkilä on tarkoituksella hieman yli tuuhea ja materiaalina on jäykähköä hillerin häntäkarvaa.
Näin saadaan perho ikäänkuin leijailemaan vedessä.
Tasapainon rajamailla leijaileva perho on antanut huomattavan paljon paremmin kalaa kuin monotoonisesti perässä hinautuva "märkä sukka".
Sen verran hienon näköinen että pakko kopioida! Ainut mikä perhossa hieman häiristee on se kun perä on jatketta paksumpi.
Ovaali kulta olisi ollut varmaankin luontevamman näköinen helaksi, tai sitten tehdä sidontalangalla hieman pohjustusta tälle helalle.
Tällä reseptillä olen sitonut jo kymmeniä niin arvelin että en ala mitään muuttamaan.
Olethan tutustunut Perhorasian sääntöihin?