Kesä tai talvi, ilman näitä en joelle lähde. Perhomalli on alunperin Oliver Edwardsin käsialaa ja taitaapa Steve Thorntonkin olla osallisena perhon syntyyn.
Alkuperäisessä mallissa O.Edwards värjää tussilla perhon selkämyksen kauttaaltaan. Thornton taas tekee perhonsa painokoukkuun, tussaamisen lisäksi.
Pienillä muutoksilla olen saanut perhosta mieleiseni ja erittäin toimivan pelin.
Nomutta, olinpa huolimaton. Reseptistä puuttuu kokonaan kierre. Elikkä selkä ja kidukset kiinnitetään Moser Powersilkillä. Siten nuo rungon jaokkeetkin tulee.
Moser Powersilk on dyneemalankaa. Vahvaa ja ohutta kuitulankaa. Vetolujuudeltaan sopii oivasti esimerkiksi peurankarvapäiden tekoon.
Värejä olen nähnyt neljä. Keltainen, oliivi, punainen ja tummansiniharmaa.
Uskoakseni lankaa saa melkolailla jokaisesta perhokalastustarvikkeita myyvästä liikkeestä. Omat lankani ostan Perhokolmiosta. Hinnasta ei ole varmaa muistikuvaa mutta noin 20mk/rulla.
QQQ sanoi:
"on muuten hienoja larvoja mutta uskon että yksinkertaisemmillkain tulee yhtä hyvin kalaa"
Asia on hyvin pitkälti juuri noin. Yksinkertaisilla sidoksilla saa kalaa ihan yhtälailla kuin monimutkaisemmilla sidoksilla.
Minulla vain ajoittain on pakkomielteenä sitoa hieman realistisempia perhoja. Jotkin niistä on jääneet rasiaan pysyvästi. Siellä ne ovat sulassa sovussa, yksinkertaiset ja monimutkaiset
Ei voi muuta kuin IHAILLA noita larvoja! Vaikka en asiasta tiedäkkään paljoa, niin voin sen sanoa, että nuo näyttävät miltein eläviltä. Erittäin hienosti tehtyjä. Onko oma resepti, kenties? Olisiko myynnissä?
Kuin karkkeja ovat... tekisi mieli haukata itse.
Niiden kitusten kiinnittämisestä. Lankakiinnitys on tietysti "oikeaoppinen", mutta itse olen kiinnittänyt ohuella kuparilangalla. Kuparilankaa (ja muitakin) voi vielä ehostaa sopivalla tussilla sopimaan perhon väritykseen.
Mutta koska kuparilla ei venytellä jaokkeita, olen käyttänyt kahta kierrettä. Ensimmäinen 6/0 oliivi tai ruskea sidontalanka tai kirkas monofiili, jolla tehdään jaokkeet. Seuraavaksi tuo ohut kupari, jolla kiinnitetään strutsi tai sen puuttuessa marabousiikaset. Jäykkä lanka pysyy hyvin paikallaan sidottaessa, eikä sitä tarvitse pitää kireällä samalla kun sommittelee kiduksia paikoilleen.
Kiitos ja kumarrus. Mukava kuulla että perhomallista pidetään. Kuvassa oleva on minun versioni. Alkuperäisessä perhossa selkä ja kyljet on tussattu sopivan sävyisiksi (esim. golden olive). Koska minulla ei tuollaisia sävyjä huopakynistä löytynyt, sidoin kaistaleen thin skiniä selkään ja tussasin mustaksi vain selkäkilven osan. Suurista muutoksista alkuperäiseen ei siis voida puhua. Tietysti perhon ulkonäkö muuttui siltä osin että runkomateriaalin omaa sävyä jää enemmän näkyviin kuin tussatussa versiossa. Kalastavia malleja toki molemmat, alkuperäinen ja tämä versio.
En tätä nykyä sido perhoja myyntiin. Leipätyöni vaatii sen verran voimavaroja, etten jaksa keskittyä sarjasidontaan.
mistäs oot noita koukkuja ostellut??
itse kun oon kanssa etsiskellyt joitain tuollaisia koukkuja mutta en ole vielä löytänyt niitä mistään
Valan itse painokoukut. Kaupallisena niitä löytyy mm. Simanin tuotteista ja Perhokolmiolla on tarjolla painokoukkuja myös.
Tietääkö krisse tai joku muu myydäänkö Porin Top Flyssä Moser PowerSilkiä? On muuten tosi hieno toi sun painotoukka, olet saanut tehtyä hyvin tuon jaokkeisuuden, ja itsekkin vähän sitä varten ajattelin hankkia tuota moseria
Juttu toukan sidonnasta löytyy tuolta --->http://www.perhokalastajat.net/?action=artikkelit&id=3835
Olethan tutustunut Perhorasian sääntöihin?