Perholla on saatu lohia mm. Kiiminkijoelta
Kuvan perho poikkeaa Kauniskankaan sidoksesta siten, että siinä ei ole punaista
runkohäkilää mustan silkin päällä, kurkku ei ole keinoturkista (niinkuin kangasalalla työskenneellä Jormalla oli tapana perhoihinsa sitoa) ja että tällä tapauksella on sarvet. Huomionarvoiset sävyt perhossa ovat punainen-hopea-musta, jotka esiintyvät monissa monissa muissakin ottilohiperhoissa.
Jorma Kauniskangas oli Oulun seudulla merkittävästi suomalaiseen sidontakulttuuriin vaikuttanut henkilö.
Kuvan perhon uinnista; testasin kyseisen perhon uinti Kalax-uintilaitteessa => alussiipi, pyrstö ja yläkaari alkoivat elää miedolla virralla, kun löi hanaa kaakkoon alkoi perho poukkoilla virrassa säilyttäen ryhdin. Oma-arvioni on, että näin sidottu perho toimii hyvin heitettynä kovissakin virroissa. Kesällä lisää testitietoja.
Kuvan perhoon nousi Kitkajoella suurharjus, joka kuitenkin hylkäsi sen viime hetkellä. Tai sitten se kävi vaan kurkistamassa perhoa vähän lähempää
Kuinkas teet tuon helan ja jatkeen, laitatko tuota hopeaa tinseliä ihan vyöhön asti, eli että silkin alla on myös tuota tinseliä?
Olisko muita hyviä vinkkejä kuinka saa tasaisen helan ja jatkeen?
Joo, jatkeen alla on helamateriaali, joka loppuu vyön alla. Toinen pääty helasta kulkee jatkeen allaolevan pätkän vieressä koukun alapuolella.
Helan materiaali kannattaa valita laadukkaasta tinselistä. Jatkeen kierrän aloittaen vyön alta käyden helan vieressä ja päättyen vyön alle. Vyö on ehkä osin iskupiste, mutta se on myös sidontateknisesti materiaalin peittokohta.
Jatketta (monet puhuu perästä) voi tasoitella kierron jälkeen esim. kynnellä.
Olethan tutustunut Perhorasian sääntöihin?