Koskisirvin larvaa jäljittelevän perhon on alunperin kehittänyt Oliver Edwards. Olen hieman poikennut alkuperäisestä reseptistä (mielestäni parempaan suuntaan).
Paksuus ei nyt ole ongelma, mielestäni Edwardsin larvat ovat vähän liian paksuja, ainakin kirjassa.
Mutta tässä on sitten toinen ongelma, mikä on ohentamisesta tullut, eli larvan loppupää ei ohene tarpeeksi.
Oikeata paksuutta tuskin on, mutta pääpointti herra Edwardsin Rhyacophila larva -sidoksessa on yli korostettu jaokkeisuus ja ruumiin muoto.
Eli tämä sidos kaipaa vähän tuota kapenevaa muotoa, muuten on kyllä ihan täydellinen Edwardsin Rhyacophila larva -sidos.
Olethan tutustunut Perhorasian sääntöihin?