White Winged Akroyd

KommenttiElmeri - 11.05.2004

Yksi kauneimmista Dee-tyylin lohiperhoista. Pitkä häkilöinti leijuttaa perhoa hienosti leppoisassa virrassa tai soudettaessa. Valkosiipisenä, kookkaana versiona kylmään veteen sade-ja sumukeleille. Alkuperäinen kanelisiipi ui mielellään lämpimämmässä kesävedessä Jock Scotin sijaisena hitaissa virrankohdissa.

Hyvä perho klassisten sulkasiipien tekoa aloittelevalle.

Haikarahäkilä on tässä korvattu mielestäni varsin käyttökelpoisella menetelmällä.

Kommentit

Kommenttijoel - 11.05.2004

Joo, on ihan siistin näköinen sidos.Onko käyttökokemuksia?

KommenttiKarvaturri - 11.05.2004

Hieno perho ja kuva jälleen! Mainiota!

Kommenttiperhostaja89 - 11.05.2004

komea kuva!

KommenttiPäde-Veikko - 12.05.2004

Kaunis sidos ja valokuvassa on ideaa. Sikäli ihailtavaa nähdä, että perhon kuvaaminen koetaan myös tärkeäksi, eikä aina pelkäksi dokumentoinniksi, mikä kylläkin ajanpuutteen vuoksi tulee suurimmalle osalle perhoista tehtyä eli nappaa kuvan pikaisesti kuitenkin niin, että sävyt ja hahmo ovat tunnistettavissa.
Akroydia uittaessa fiilis on ainakin itselläni herkempi kuin mustaa villasutturaa uittaessa.

KommenttiElmeri - 12.05.2004

Hauskaa hommaahan tämä kuvaus ja editointi on ja saa taas uusia ulottuvuuksia hienoon harrastukseen. Kaverilla on laadukas digikamera, jolla on hyvä napsia useampia koekuvia, joista sitten parhaat pääsevät vielä kuvankäsittelyyn. Tämän kuvan rajasin laajakulmalla, korostaakseni perhon pitkänhuiskeaa profiilia. Samaten lisäsin kirkkautta ja vähensin kontrastia, jolloin siiven sai hehkumaan lumenvalkoisena ja mustat häkilänsiikaset erottuivat selvemmin. Lopuksi vielä sumutin kuvaa kevyesti ja lisäsin nuo utuiset reunat, koska Akroydiahan pidetään yleisesti sumuisen sään ottiperhona ja perhon koko olemus on tietyllä tapaa "utuinen". Sain muuten tästä(kin) vielä upean työpöydän taustakuvan kuvankäsittelyohjelman vesivärifiltteriä käyttämällä.

Tuo em. kamera on siitä viheliäinen vekotin, että se näyttää tasan kaikki pikkuvirheet perhosta. Luulin jo osaavani sitoa täydellisen silkkirungon mutta eräänkin Jock Scotin lähempi tarkastelu oli aika masentava kokemus. Takaisin penkin ääreen siis...

Itse perhosta on vain uittoallaskokemuksia, ja nuo käyttösuositukset perustuvat muiden (Tenon)kalastajien kanssa käytyihin keskusteluihin ja kirjallisuuteen. Sellaisen havainnon olen myös tehnyt, että Akroyd kuuluu lähes jokaisen ns. saamamiehen rasiaan. Tämä perho tulee kyllä saamaan peliaikaa Tenolla etenkin soudettuna, jos nyt sattuisi joskus vielä se sadepäivä kohdalle. Viime vuonna tuli kahden viikon aikana n. 3 pisaraa taivaalta.

Kommenttijani88 - 12.05.2004

Todella hieno perho ja myös loistava kuva!

Kommenttimerkku - 12.05.2004 (Muokattu 7.9, 10:57)

Mitähän tuosta ny voi sanoa muuta kuin että se on todella hieno. Kuva on ihan omaa luokkaansa.

KommenttiBlizz@rd^ - 13.05.2004

Tuolta perhon pitää näyttää! ei voi,kun ihailla tuota sidontajälkeä ja taitoa kuvata perhoja!

Kommenttijoel - 11.06.2004

Onko tossa perhon takana jokin kukonniska vai mikä?

Kommentoi

Jos sinulla ei ole tunnusta, ole hyvä ja rekisteröidy.

Olethan tutustunut Perhorasian sääntöihin?

TIEDOT

  • Kehittäjä: Charles Akroyd
  • Alkuperämaa: Skotlanti
  • Perhotyyppi: Lohiperho
  • Vuodenajat: Kevät, Kesä, Syksy
  • Vuorokaudenajat: Aamu, Päivä, Ilta, Yö
  • Kalalajit: Järvitaimen, Lohi, Meritaimen
  • Paikkatyypit: Joki
  • Lisääjä: Elmeri

RESEPTI

  • Koukku: Mustad 80500 BL 1/0
  • Lanka: Valkoinen ja musta 8/0
  • Perä: Litteä hopea
  • Pyrstö: Crest ja päälle tippet-siikasia
  • Kierre: Takapuoliskolla ovaali hopea (small) ja mustalla osalla litteä hopea (14#) ja hopealanka (wire)
  • Runkohäkilä: Takapuoliskolla sitruunankeltainen tuplattu kukko, etuosalla musta haikarajäljitelmä
  • Runko: 1/2 oranssi hylje tai SLF, 1/2 musta silkki
  • Kurkkuhäkilä: Tavi
  • Sivut: Tarhattu viidakkokukko (Hyvä korvike syntyy kokonaisista tippetin latvoista)
  • Siivet: Valkoinen joutsen Dee-tyylisenä
  • Pää: Musta, pitkähkö

SIDONTAOHJE

  1. 1. Haikaran korvikkeena olen käyttänyt "Burnt Spey Hackle"-nimellä myytävää tavaraa, joka lienee kalkkunasta lähtöisin. Siikaspituus riittää parhaissa höyhenissä suuriinkin Dee-perhoihin ja pienempiin Spey-malleihin. Höyhenen ruoto on kuitenkin pisimpien siikasten kohdalta niin paksu, että tavarasta ei sellaisenaan ole juuri mihinkään. Tehdään siis seuraava temppu: Laitetaan höyhen, tai mielellään koko pussillinen likoamaan puoleksi vuorokaudeksi saippuaveteen. Liotusaika voi olla pidempikin, mikäli höyhenet pitävät hyvin värinsä. Kylpy pehmittää aikaa myöden ruodin ytimen, jonka jälkeen höyhenen molemmat puoliskot siikasineen voidaan varovasti stripata erilleen. Strippaus tapahtuu tarttumalla esim. häkiläpihdeillä aivan höyhenen latvaan ja vetämällä muutamasta ensimmäisestä vapaasta siikasesta sormin tarttuen suoraan alas, jolloin koko puolisko irtoaa yhtenä ohuena nauhana. Epäonnistuneita, katkenneita siivuja tulee alussa jonkin verran mutta hommaan saa rutiinin yhden pussillisen käsiteltyään. Tällä menetelmällä yhdestä höyhenestä saa kaksi ohutta mutta silti melko kestävää siikaskaistaletta, joista on helppo sitoa hyvä ja nätti häkilä. Yhteen perhoon riittää yleensä yksi höyhenenpuolisko kunhan muistaa tarkastaa kiertosuunnan ennen kiinnitystä. Kuvan Akroydissa häkilä on kiinnitetty latvastaan pään taakse, kierretty taakse litteän hopean yli ja lukittu paikalleen hopealangalla (Tärkeää! Ei muuten kestä käytössä). Näin pisimmät siikaset saadaan lähemmäs koukun mutkaa ja häkilän pituus korostuu.
  2. 2. Pienemmissä malleissa hyvän häkilän saa Schlappen-höyhenestä. Suurissa, todella hitaaseen virtaan ja soutuun tehdyissä malleissa hyvälaatuinen marabou on käypäistä tavaraa, joka tosin pitää kiertää tuplattuna riittävän kannon saavuttamiseksi, jolloin perhosta tulee pikemminkin Eagle-tyylinen luomus.