Erkin reseptissä mainitaan runkohäkilänä harmaa kukko (jos käytetään) ja kurkkuun lisätään punainen kultafasaanin rintahöyhen. Siivessä on lisäksi ruskeaa oravaa ja pää on musta. Pyrstönä Erkki käytti punaista amherst fasaanin crestiä. Minulla on tuossa muunnoksessa peruscresti värjättynä Dylonin scarletilla.
Sidos on ennenkaikkea kalastusperho, vaikka pientä huolellisuutta yritinkin hioa ulkonäköön ja langanviilaukseen. Toisesta perhosta sitten parempi
Erkki Honkavuori (1918-1994) oli oululainen aikansa mestarisitoja, jolta allekirjoittanut sai kipinän perhonsidontaan, etenkin lohiperhojen suhteen.
Erkistä löytyy juttu mm. Perhokalastuslehti 4/2004
EWH:n henki liikkuu myös täällä Kuusamossa ja Kitkajoen rantamailla.
Miehen perhot ovat siinä määrin taidetta, niin kuin olivat elämän tavatkin, että helppo on tällaisen "mattimeikäläisen" uskoa Honkavuoren perhoihin kuin (Honka)vuoreen.
Honkavuoren sidontatekniikasta sen verran, että mies oli käsittääkseni vasenkätinen ja sitoi perhonsa "nurinpäin"... toisaalta siiven rakentaminen kalastusperhoon tapahtui siikanen (tai kaksi) kerrallaan.
Tämä sidos on taattua ottiperho-kamaa. Ja Honkavuoren mukaanhan sillä ei ole niinkään väliä, että mikä kala perhoon ottaa, kunhan ottaa...
Hienoa työtä Veikkoseni.
Hieno on, kelpaisi ainakin minun siiman nokkaan. Mielestäni sillä pyörittääkö lankaa vasemmalle tai oikealle ei sidontateknisesti ole mitään väliä.
Ei olekaan, mutta sillä jo mielestäni on, että pyörittääkö lankaa itsestään "pois" päin, vai kohden rintakehää, siis itseään "päin".
Minä kuulun näihin ensin mainittuihin, EWH (ja monet muut huippusitojat) taisi olla näitä jälkimmäisiä.
Hei veljet,
kiitos kommenteista laamaseni ja Olof !
Kohta tulee kuluneeksi kymmenen vuotta kun EWH siirtyi taivaallisille lohijoille. Erkki oli hyvin avoin ja auttavainen nuorelle sitojan alulle. Tuossa perhossa näkyy myös suuren mestarin sielu.
Ja vielä perhosta: monet Erkin perhot olivat sidottu 2/0 kokoon, kuvan perho on vähän pienempi, Mustad 80500 koossa 2.
Tässä kuva sarvien asennosta tässä kappaleessa:
Mie kattoinki, että vinkeästi sojottavat tuossa "alkuperäisessä" kuvassa nuo papukaijjat... mutta enpä sitten uskaltanut sanua niistä mitään
Niin, EWH:lla taisi olla tapana kalastella vain niitä hieman isompia kaloja (isot perhot). Perhojen kokohan (lohihommissa) on alkanut pienenemään rankasti vasta aivan viime vuosikymmennen aikana, ellen jälleen ole ihan väärässä.
Joo niin on tehnyt. Sain kunnian olla Tenolla useaan kertaan Tenon ensimmäisen Lohikuninkaan kyydissä soudettavana ja porinoissa oli juuri tuo että pienemmät perhot kelpaavat yhä paremmin. Mikähän siinä loppujen lopuksi sitten oikein on ? Kuninkaalla oli omat teoriansa. No, met saima Iivarin kanssa lohen vaikka paikan oli soutanut 3 venekuntaa vain muutamia minuutteja aiemmin syystä että lohi näytteli paikassa itseään ja ihmisillä oli kiire tarjota jotain. Kala suorastaan tyrkytti onkimaan itsensäpaljastuksilla. Se vain kuiten otti siihen meidän onkeen. Pieneen. Siis hyvin pieneen.
Tuo sarvi homma on sillä keinon, että onpa se kovin perhosen oloinen noin sidottuina. Ne sarvet.
Luulisin, että se tulee rungon väristä. Lappapuuro on nimittäin pohjoisen murresana ja tarkoittaa puolukkapuuroa, muualla päin se tunnetaan mm. vispipuuron nimellä.
Eli lappapuuro on väriltään sellaista vaaleanpunaista, tästä siis perhon nimi, luulisin.
Jaaha on se vain niin hieno! Sekä malli, kuin myös sidos, että ihan pakko sitoa omaan rasiaan. Onko Päde-Veikolla käyttökokemuksia lappapuurosta?
Ihan muutamana onkireissuna on eräs versio ollut siimannokassa Simojoella. Katsoppas varsin UK 1/2004 lääkärin määräämiä, löytyy kaverin sidos, jolla hän on onnistunut.
Täältä löytyy myös Lappapuuro:
http://www.pohjoinenkalaseura.com/Artikkelit/Erkinperhot.html
Olethan tutustunut Perhorasian sääntöihin?