IceBlue Doctor

Kettusiipi perinteisen karvasiiven mittasuhteilla.
Perho ei todennäköisesti pysy virrassa pystyssä, vaan nousee haarat ylös sojottaen pintaan. Kukkoposket saattavat kyllä hieman hillitä näitä pyrkimyksiä.
Sitä, onko tästä haittaa kalastuksessa, voi jokainen miettiä omista lähtökohdistaan.
Kuitenkin, jos ajatellaan asiaa sidonnallisesta näkökulmasta, niin perho jolla on vatsa- ja selkäpuoli, mielletään useimmiten uimaan siten, kuin se on näihin kuviinkin ikuistettu.

Mitäkö tekisin itse toisin siiven suhteen?

- Samankokoinen ja näköinen siipi, mutta buctailista tai oravasta. Ehkä vielä mallardit päälle. Vrt. juuri lisätty Silver Grey

tai

- Pisaranmallinen, harteikas ja läpikuultava kettusiipi, jonka suuri virtausvastus takaa hyvän käynnin ja pystyssä pysymisen.

Tämä ei ollut vittuilua vaan rakentavaa kritiikkiä sekä keskustelunherättelyä.

Pari fraasia jo valmiiksi alta pois:

"Millä tahansa perholla saa lohen, jos sitä uittaa tarpeeksi kauan!"

"Lohi ottaa, mihin se ottaa!"

"Emme tiedä, miksi lohi ottaa joessa perhoon!"

Tässä hyvä kettusiipi jmpalolan sitomana

---

8831.jpg (39.6 KT)

Huomenta, siinä Toni S.:n perhossa on Bartleet Wilson, joka on hentonen koukku ja Tonin sitoma siipikin on hennohko. Tuo Mustad 80525 ei ole myöskään kovin vahvalankainen, joten en itse suoraan arvioisi Velskun perhon kaatumista, mutta perää on tuossa mitä Elmeri tuumaa. Tässä oma sidokseni, joka on sidottu täyttä kalastusta ajatellen ensi kesän Laksevin reissuun. Kaveri on tartuttanut lohia Silver- ja Black Doctoreilla, joissa on tämän kaltainen siipi:

---

Ice_Blue_Doctor.jpg (26.7 KT)

Hyvää kommenttia, mutta verratkaapa siipiänne ja tuota minun sitomaa. Mulla on suurin osa pohjavillasta otettu pois ja tuo siipi on siis melkein koottu jäykemmistä tuulikarvoista. Ohjeissa on myös kohdassa seitsemän mainittu, että kyseisessä perhossa on vielä oravaa tukemassa siipeä.

Tuota en ole uittolaitteessa käyttänyt, mutta pitääpä kokeilla miten käy.

Perho kävi nyt uimakoulussa ja toimi kuten pitääkin. Ei alkanut roikkumaan ja ui muutenkin ihan kivasti. Yrittelin ottaa kuviakin, mutta tuosta kakkukupusysteemistä tahtoi olla vähän vaikea ottaa kunnon kuvaa. Perho kun kokoajan on liikkeessä noin pyörteisessä virrassa. Tässä nyt kuitenkin yksi kuvakin lisänä, jos vaikka jotain kiinnostaa nähdä miltä tuo perho näyttää veden alla ja virrassa. (tosin tuo kuva ei kyllä kerro mitään itse uimisesta, kun se on vain uima-asento tuon sekunnin murto-osan ajasta. Mutta tuolta se näyttää kuitenkin uidessaan. Valitettavasti kamerani ei kuvaa videoa)

Vuosi sitten, kun uittelin perhojani niin huomasin jo tuon roikkumisen noilla kettusiivillä ja sen, että tuollatyylillä sidotut kettusiivet näyttäisivät toimivan.

Aika moni aikaisemmin sitomani kettuperho ei enään uittotestien jälkeen päässyt siimannokkaan... Sitä ei uita, mihin ei usko.

- Velsku

---

	IceBlue Doctor uimakoulussa
IM008116.JPG (158.1 KT)

jo vain, kyllä monelaiset siivet uivat riittävän hyvin lohelle kelvatakseen. Tuossa mun perhossa on se riski, että heitettäessä siipi pyörähtää aina silloin tällöin koukun mutkaan. Jmpalolan kettusiipi tuossa kuvassa on taas minu makuuni turhan ronski ja jotenkin ehkä elämättömän oloinen. Velskun perhossa on kuitenkin sellainen hahmo, joka esiintyy monissa ottiperhoissa. Nuo viidakkokukot taas mittasuhde-mielessä ovat aika suuret, ainakaan tuota suuremmat niiden ei visuaalisessa mielessä kärsi olla, lohi taas olkoon omaa mieltään

Nuo silmähöyhenet on aika tarkalleen kolmasosan siiven pituudesta.

Mulla tuossa viidakkokukonniskassa ei oikein pienempiä tahdo olla vaan kaikki höyhenet ovat aika isoja, joten ne on aika reilut lähes jokaisessa pikkuperhossa jonka teen. (Kyllähän siinä niitä pienempiäkin olisi jokunen, mutta eipä tullut käytettyä.) Jotenkin näyttää myös hölmöltä se, että isosilmäisen sulan laittaa "lyhyenä" noihin, joten mieluummin laitan vähän pitkänä ja toivon ettei lohi ymmärrä mittasuhteista mitään...


- Velsku

öö sori et menee vähän ohi aiheen mut miten sais HELPOLLA väsättyy tollasen uitto laitteen ku koitettu on mutta onnistuttu ei.

Hah, helpolla. Tuskin vaikeampaa tehtävää onkaan. =)

Itsellä homma menee näin. Otan kaapista kakkukuvun, toisesta veneen pilssipumpun ja varastosta auton akkulaturin. Pistän kupuun vettä, pilssipumpun veteen ja kytken johdot akkulaturiin. Sitten vain pyörittelemään ja hakemaan pumpun asentoa siten, että se tuottaa johonkin paikkaan kakkukupua toimivan virtauksen.

Tässä on vähän kehittyneemmän mallin piirustukset: http://personal.inet.fi/private/tapani.salmi/ALLASKUVA.HTML

Ongelma itsellä tuossa "yksinkertaistetussa" mallissa on, että pumppua saa käännellä jonkin aikaa, jotta toimiva virtaus uittamiseen löytyy. Joskus siinä sitten kastelee itsensä... Jos virtaus menee vain pyörivänä ohuesti kuvun reunoja pitkin, perho ui koukunhaarat kohden reunaa. Sopivasti vastapuolen seinän kautta kimmokkeella saa sitten tehtyä johonkin paikkaan sellaisen virran, jossa voi perhoa jopa uitellakin.

Pitäisi jaksaa tehdä tuollainen ohjeiden mukainen, jos vaikka toimisi helpommalla...

- Velsku

Uitat melko kaukana putken suulta. Riippuu tietysti paljon pumpun tehokkuudesta mutta omassa altaassa kaksihaaraisen karvasiiven saa viedä lähes kiinni pilssipumppuun, ennen kuin se kaatuu. Samassa kohdassa kovaan virtaan (jossa enimäkseen kalastan) trimmattu sidos on vasta parhaimmillaan ja ui eloisasti. Käytetty siima ratkaisee paljon. paksulla kaapelilla voi huijata ja kääntää perhoa oikeinpäin. Käytän siksi 0,20 mm siimaa ja ohutta näkyy olevan sullakin. Olen kyllä käyttänyt solmuna turlea lenkin sijaan.
Pitkäkään kettusiipi ei sotkeudu koukun mutkaan (1- ja 2-haaraiset) jos se vain on oikein rakennettu. Tuossa Päden perhossa näyttäisi olevan liian vähän tavaraa tuon pitkän ruskean alla, mikä selittäisi ajoittaisen kiertymisen. Tämän hetkisen näkemykseni mukaan alimmaisen kimpun tulisi olla levittyneenä n. 180 astetta koukun päälle ja päälle tulevat niput sitten materiaalia harventaen ja pidentäen aina vain kapeammalle sektorille. Päällimmäiset, lähinnä pelkästä tuulikarvasta koostuvat niput voivat sitten olla vaikka kolme kertaa koukun pituisia.

Virtausta on aivan riittävästi, yleensä jopa liikaakin tuossa laitteessa. Ongelmana on vain virtuaksen sijoittuminen siten, että jotain voi uittaa. Pelkästään kehää kiertävä on helppo tehdä, mutta silloin virtauksen nopeuserot on liian suuria reunasta keskikohtaapäin mentäessä.

Lähellä putken suuta ei voi uittaa. Virta on siinä aivan liian kova ja kapea, joten perho vain kimpoilee siinä virrassa kun ympärillä vesi ei virtaa läheskään niin lujaa, eikä siitä siten selviä perhon uimisesta/virransiedosta mitään.

Tuo pumppu oli isoin pilssipumppu, mitä liikkeessä oli kun sen ostin, oli tarkoitus ruuvata veneeseen kiinni, mutta eipä ole vielä tullut ruuvattua kun vene on suurimman osan ajasta trailerin päällä. Tehoja en muista, mutta vaikeuksia on saada vesi pysymään tuolla kakkukuvussa ja jos vähän pumpun asento lipsahtaa niin kastuu ympäristö sekä "uittaja" vauhdilla. =)

Itse uittelen muistaakseni 0.16mm (tai 0.20) pilkkisiimalla. Pilkkivavalla on myös kätevä uitella, kun on vähän vartta. Ohjaavaa solmua käytän yleensä kalastuksessa aina, mutta tuon testin tein ohuella siimalla ja lenkkisolmulla ihan noista syistä, mitä mainitsit. 0.35 siimalla ja ohjaavalla solmulla voi käytännössä jo vääntää mihin asentoon haluaa perhon, koska tuota on pakko uittaa tuossa koneessa lyhyellä siimalla.

Katsoppas tuolta keskustelujen puolelta Tintin kymppiä, jonka eilen illalla sinne lisäsin. Tuollainen orava/kettusiipi uittaa perhoa aika mukavasti, antaen kettusiiven myös "elää". Vastaava siipi ilman oravaa nousee "pystyyn", kun vähänkään virta pienenee.

- Velsku

Oikeastaan sun ongelmat on astetta parempia, kuin mulla, kun koitan tod.näk. pienitehoisemmalla pumpulla saada kunnon koskea aikaiseksi. Voisit tietysti koittaa suurentaa sitä astiaa ja laitaa virtauksen puskemaan seisovan veden läpi, niinkuin olen itse yrittänyt. tehokkaammalla laitteela se voisi toimia erittäin hyvin.
Ohessa fotoa omasta ensiviritelmästä...

P.S.
Kävin katsomassa Tintin kympin ja se näytti kyllä ihan hyvältä viritykseltä. Mulle on ainakin ensiarvoisen tärkeää kettuperhossa se, että siipi ei kierry -koskaan- koukun mutkaan. Kun odottaa heittovuoroaan pari tuntia, niin sen sidoksen uintiin pitää voida luottaa koko sen ajan, jolloin sillä kalastaa.

---

t_allas1.jpg (33.0 KT)

Tein testejä äskön neliskulmaisella astialla (vähän pienempi, mitä tuo sinun), mutta sitä en saanut pelaamaan edes tyydyttävästi. Tuo pyöreä toimii huomattavasti paremmin, pumppu antaa "vauhtia" vedelle kun se kiertää eli ei vain joudu puskemaan liikkeelle paikallaan olevaa vettä.

Lisäsin omaani nyt kukkapurkin keskelle kuten noissa linkin ohjeissa on ja apuahan siitä oli sen verran, että nyt virtaus ei mene niin kapeana reunaamyöten vaan tasaisemmin tuossa ohuemmassa raossa. Toimivan virtauksen saa sen avulla luotua helpommin. Tosin uittotila pieneni, mutta saipa siinä vielä 2/0:nkin uimaan. Tuosta ei vain löydä niin "vaihtelevia" virtausnopeuksia enää, eli perhoa siirtämällä ei voi juuri testata käyttäytymistä "rajavirrassa" tms.

Tässä on malliesimerkki perhosta, joka ei ui. Perho on nimeltään Viherpeukalo. (ohjeessa sidotaan kolmihaaraiseen) Esitelty "Lohen lumoissa" - palstalla sekä uudessa "Valikoituja Lohiperhoja" - kirjassa. Ottiperho siis, mutta kaksihaaraisena ei ainakaan "uimataitoinen", kolmihaaraisesta en tiedä. Siipi menee vaihtoon.

Otan tuosta perhosta vielä toisenkin kuvan, kunhan se kuivaa jotta saatte nähdä, millainen siipi uittaa perhoa näin.

- Velsku

---

Viherpeukalo.JPG (149.0 KT)

Tässäpä sitten kuiva Viherpeukalo, liian hennolla siivellä (n 1/2 vähemmän tavaraa, mitä tuossa IceBlue Doctorissa), ei mitään karvoja siivessä tukemassa, eikä edes noita poskiakaan tukena. Virrassa käyttäytyy juuri kuten Elmeri tuossa eka viestissään kuvaili.

Sievä kuin sika pienenä, mutta siipi menee vaihtoon. Ei ehkä lohien, vaan itseni takia.

- Velsku

---

ViherpeukaloKuivana.JPG (100.5 KT)

Täytynee värkätä samanlainen ympyrärata koskiperhoille.

Erittäin havainnollista kuvaa kaksihaaraisten uinneista. Jos jaksat vielä sen verran testata, niin sido tähän Viherpeukaloon vaikkapa mallardit, tai jotain lyhyttä jäykkää karvaa tuon vanhan siiven päälle. Koukku on toisaalta niin kevyt, että siinä saa olla tarkkana materiaalimäärien kanssa. Voisit saada tästä silloin vielä ihan kalastusperhon ja tulisi kerättyä samalla hyvää koemateriaalia uittavista siipiratkaisuista.

Onko tuo siipi muuten kettua? Näyttäisi omaan silmään buctaililta tai karhulta, jolloin sen kyllä pitäisi kestää virtaa edes jossain määrin.
Tällä reseptillä kannattanee suosia kolmihaaraa. Sehän pysyy virrassa pystyssä paljaaltaankin (suurempi virtausvastus varren yläpuolella) ja raskaammassa koukussa tuo siipi pääsee liehumaan ihan eri tavalla. Runko kulkeekin sitten treblessä kuin juna, Syrjästä lainatakseni.

Jatketaanpa testailua kunhan töistä kotiin pääsen. Eli katsotaan, mitä mallardikaistaleet tuolle yksilölle aiheuttaa.

Siipi tuossa on kettua, kuivunut vain uiton jäljiltä tuossa penkissä, joten on vähän sekaisin. Suurin osa pohjavillasta tuossakin on poistettu mutta jäykkää siipikarvaa on silti liian vähän.

Näädän häntäkarva olis saman väristä, mutta jäykempää tuohon siipeen, mutta sitä minulla ei ole.

- Velsku

Tässä on Viherpeukalo "ensimmäisillä" mallardeilla, uimataidottomuus säilyi. Syy: Mallardit eivät olleet täysin samassa asennossa/samaa paria, vaikka kuivana siltä näytti --> kääntävät vettyneenä perhoa kovassa virrassa. Tämä selvisi vasta perhon oltua vedessä pari minuuttia. Tuota ennen perho ui hienosti ja kerkesin jo iloita, että mallardit saa tällaisenkin perhon uimaan oikein päin. Uimataito kuitenkin katosi, kun siivet vettyi täysin pehmeiksi.

Pitäisköhän noiden siipien olla kovempaa materiaalia, kuin mallard? Eli voi olla, että ohut kettu + mallard ei vielä ole riittävän jäykkä uittamaan tuota kaksihaaraa. Tosin pitää sitoa mallardit vielä uusiksi. Liian vähäisen jäykkyyden ajattelin siitä, kun siipi jo toimi ennen vettymistään.

Kävin tässä lisäksi tänään läpi osan tämän talven lohiperhotuotannosta - seuraavin tuloksin.

13kpl hyvin uivaa ja kovaavirtaa sietävää, joista 5 yksihaaraisia levysiipisiä. Loput karvaa ja kaksihaaraa. Yksihaaroja ei tunnu saavan kärsimään virrasta mitenkään, muutenkin niiden uinti oli erilaista, "nyökkivämpää" ja tasapainoisempaa miedommassa/pyörteisemmässä virrassa. Kaksihaarat on enemmän "peräpainoisia".

7kpl hyvin uivaa ja kohtalaista virtaa sietävää. Kääntyivät kuitenkin helpommin mitä nuo muut selälleen. Näistä yksi karvasiipinen yksihaara, loput karvaa kaksihaarassa.

5kpl ei sietäneet virtaa niin hyvin, kuin nuo kaksi edellistä ryhmää, vaan kääntyivät selälleen helpommin. Yksi niistä 2/0# single Spey-perho, kaksi oravasiipistä kaksihaaraa joiden uimataidottomuuden syytä en vielä keksinyt. (ehkä materiaaleja vinossa? pitää odottaa, että perhot kuivaa jotta pääsee tutkimaan paremmin). Lisäksi kaksi sarvijaakkoa, jotka ui kauniisti ja elävästi, mutta selällään kovemmassa virrassa.

Eli analyysia:
Levysiipi single ui hienosti ja kestää virtaa huomattavasti paremmin, kuin kaksihaaraiset karvasiipiset. Singlejä karvasiivillä ei ollut kuin yksi mukana ja siinäkään siiven rakenne ei ollut "perinteinen". Single tuntuu kuitenkin huomattavasti paremmalta valinnalta kovaan virtaan.

Kaksihaaroilla toiset sietä virtaa aika hienosti ja toiset kohtalaisesti. Virransieto ei kuitenkaan niin hyvä kuin singleillä. Sarvijaakkojen uimataidottomuutta en ihmettele yhtään, ne on miedompaan virtaan, samoin Spey perho. Nuo kaksi oravasiipistä jäi kuitekin vaivaamaan, joku niissä erottaa ne muista ja vaatii lähempää tutkimista.

- Velsku

---

ViherpeukaloMallardeilla.JPG (84.3 KT)

Mielenkiintoista!

Mallardien tapauksessa todennäköisintä lienee juuri tuo vettyminen, mikä myös tukee väitettä, että perhoa pitäisi liottaa hetki ennen kalastusta. Mallard on kyllä melko jäykkää tavaraa,mutta sekään ei taida yksin riittää, mikäli alussiipi on näin pehmeä.

Asikaisen kirja suosittelee yksinkertaisten hanhi- ja mallardsiipien sitomista kaksinkertaisena ja olen itse ollut tyytyväinen näitten siipirakenteiden virransietoon.

Jaakot tosiaan kaatuvat herkästi. Asiaa auttaa alasilmukallinen koukku (mulla loop) jäykkä ja suht lyhyt siipi sekä siiven ympäri kierretty pehmeä häkilä (käytän kanaa). Olen myös mendannut siimaa reilusti koskessa ja pyrkinyt siten hidastamaan perhoa.
Toimivat erinomaisesti tällä tavoin.

Speyperhojen perimmäinen käyttötarkoitus lienee kovan pintavirran nopea läpäisy ja hyvä elävyys pohjan hitaassa virrassa uitettaessa. Olethan kiertänyt häkilän puolitetusta höyhenestä?

Millainen häkilöinti niissä kahdessa oravasiivessä on.
Kaulushäkilä on yleensä paras ratkaisu

Äskeinen viesti tuli näppäiltyä kiireessä, joten hieman tarkennuksia:

"Asikaisen kirja suosittelee yksinkertaisten hanhi- ja mallardsiipien sitomista kaksinkertaisena ja olen itse ollut tyytyväinen näitten siipirakenteiden virransietoon."

Tarkoittaa siis, että jos siipi koostuu pelkästään yhdestä, pehmeästä sulkamateriaalista, on riittävän virtausvastuksen luomiseksi sidottava kahdet kaistaleet päällekkäin.
Näin luultavasti on käynyt tässä perhossa, eli mallardien virtausvastus oli ensialkuun riittävä, mutta vettyessään ja pehmetessään se laski niin, että perho kaatui.
Tätä voisi kokeilla sitomalla tuohon vielä toiset samanlevyiset mallardit päälle.

Jos saksit jo mallardit pois, niin sitten tulisi mieleen vielä lyhyen ja jäykän vasikankarvasiiven lisäys.

Jos käytössä on todella jäykkää sulkaa, kuten kalkkunan siipeä, riittää omienkin havaintojeni mukaan yksinkertainen siipi. Esimerkkiperhona Kalkkisten Vaalea.

Sarvareista vielä:

Oleellista lienee pitkä ja eloisa pyrstö, joka antaa tälle mallille tasapainoisen ja "värisevän" uinnin. Hakua ei juuri ole, koska pitkä pyrstö laahuksen tavoin jarruttaa liikettä. Materiaalien pitää siis elää parhaalla mahdollisella tavalla.
Olen tehnyt muutamia levysiipisiä protoja (kalkkunan siivestä) jaakosta. Virrankestävyys paranee kyllä, mutta liikettä en ole saanut juurikaan lisättyä.

Lisäsin kalkkunaa mallardien alle ohuelti (puolikymmentä siikasta) tuomaan vähän tukea siivelle ja laitoin uudet mallardit päälle. Ui taas alussa todella hyvin, mutta vetyttyään ei enään niin hyvin. Mielestäni kuitenkin paremmin, mitä "vanhalla" siivellä ja olis jo toiminutkin ihan tavallisessa virrassa. (Siipi ei tosin nyt enää vetyttyään näyttänyt "vääntävänkään" mihinkään joten sekin toki vaikutti)

Tuosta perhosta kovassa virrassa erotti juuri tuon, että siipi menee koukun vartta myöten virran paineesta. Joten, kun siipi painuu riittävästi lyttyyn virran paineesta, perho kääntyy uimaan selkää. Yritin ottaa kuviakin tuosta, mutta akut alkoi kamerasta loppua, joten en saanut riittävän hyvää.


Seuraavana testaan sitten lisätä tuon ketun päälle hivenen bucktailia tai vasikkaa.


Bucktail on muuten yksi ihmeellisimmistä materiaaleista. Veden pinnalla tuntuu, että se on niin jäykkää ettei takuulla elä virrassa mihinkään, mutta veden alla värisee ja "elää" todella kauniisti ja jaksaa vieläpä uittaa perhoa.


Tuon Spey-perhon häkilä on ihan puolitetusta tehty ja vieläpä pakosta. Häkilänä on nimittäin tuota "burnt spey hacklea", jota sain tutulta testattavaksi. Tuohon Spey perhoon olen tehnyt kaksinkertaisen siiven, että se olisi edes vähän tukevampi. Tosin siivellä ei paljoa merkitystä ole, kun se on jo valmiiksi sidottu "selkää vasten". Tässä kyseisetä yksilöstä kuva, sen näköisenä miksi se on "uimakoulun" jälkeen rasiassa kuivanut. Eikö ole katkamainen, jolta se näyttää vedessäkin.

- Velsku

---

spey.JPG (54.1 KT)

Buctail on tosiaan hyvää tavaraa. Lauri Sälevän perhomalleissa sitä on käytetty järjestään siiven seassa ja tuskin sattumalta.

Mulla on myös tuota samaa speyhäkilää. Mun lisäämän akroydin ohessa on kuvaus siitä, miten olen käsitellyt ko. matskua. Siinähän on järjettömän paksu ruoti kiertämistä haittaamassa.

Tuon kuvan perhon profiili on erittäin katkamainen, niinkuin yllensäkin speysidoksilla. mallardit antavat hyvän vaikutelman selkäkilvestä.
Laittaisin kuvan perhon kaatumisen liian tuuhean runkohäkilän piikkiin. Olet käyttänyt kevyttä bartleettia (kuten spey-malleissa yleensä onkin) mikä vaatii aika tarkat materiaalimäärät. Toinen ratkaisu olisi tietysti käyttää raskaampaa koukkua.

Mulle on muutenkin syntynyt sellainen tuntuma, että kevyeen koukkuun saa tehtyä hyvin herkkäliikkeisen ja läpikuultavan sidoksen, mutta se vaatii hyvin tarkat materiaalimäärät ja niiden taitavan asettelun toimiakseen.
Raskas koukku sitävastoin antaa enemmän pelivaraa.

Löytyykö sulta muuten Asikaisen kirjaa? Siitä on ollut mulle paljon apua juuri tämän tyyppisissä asioissa. Oli miehestä sitten muuten mitä mieltä tahansa...

Asikaisen kirjaa ei minulta löydy, pitäisi ostaa se. Turhaa kai sitä on "pyörää uudelleen keksiä". Samat fysikaaliset laithan pätee uimataidoissa mihinkä tahansa perhoon, tekee sen millä tyylillä tahansa.


Tässä uusin Viherpeukalon siipitesti odottamassa lakkauksen kuivumista. Siipenä on nyt bucktailia ketun päällä. Enpä viitsinyt edes painaa siipeä kokoon kuvausta varten, karvat siis ovat siten, miten ne sidonnan jälkeen jäi. (eli havaita saattaa, että siipi on ilmava ja täten vedessä myös läpikuultava)

Tämä on ehdottomasti paras kokeilemani ratkaisu saada tuo perho toimimaan kovassa virrassa. Nyt sai enää uimaan selkää pyörteen ja pumpun ulostulopaikan avulla, eli käytännössä niin kovassa virrassa, ettei taida tulla kalastustilannetta vastaan, jossa tuo ei pysyisi oikein päin ja kuten kerroin, tuo buctail on vedessä "elävämpää" kuin kuivana, vaikkei uskoisi. Pyörteinen virta saa siiven "liehumaan" ja silti kantamaan koukkua. Ei nouse siipi "pystöön", kuten liian ohuessa kettusiivessä virtauksen loputtua.


Tuo sinun spey häkilänkäsittelytyyli näytti hyvältä. Itse liotin vedessä sitä, painoin ruodon lyttyyn saksien reunalla ja leikkasin saksilla ja kirurgiveitsellä ruodon niin ohueksi kuin uskalsin. Aika leveä siitä kuitenkin jäi vielä, mikä on tuossa spey perhossa nähtävänäkin. (Minulla on sellainen luulo, että tuo "burnt spey hackle" on käsiteltyä hanhen höyhentä?)

Tuo spey perho ui melko mielenkiintoisesti miedommassa virrassa, joka ei pyöräyttänyt sitä. Tosi "epävakaasti keinahdellen". Pääsee kesällä siimannokkaan ihan varmasti jollain miedohkovirtaisella kosken niskalla tai nivapaikalla.

- Velsku

---

ViherpeukaloBucktail.JPG (67.9 KT)

Ja tässäpä vielä kuva, jossa Viherpeukalo ui bucktail siivellä. Huomaa siiven asento, verrattuna tuohon pelkkään kettuversioon, jossa se on kääntyneenä jo koukun haarojen puolelle. Virtaus on tässä bucktail versiossa vähintäänkin yhtä kova tai jopa kovempi, kuvista sitä ei vain voi mitenkään päätellä.

Kumpaan versioon samasta perhosta uskoo joenvarressa enemmän?

- Velsku

---

ViherpeukaloBucktailUimassa.JPG (61.8 KT)

Noniin, osasihan se uida, kun vähän opetit.

Ei tosiaan tarvitse miettiä millä onkii. Jos haluaa pintakalvosta kalastaa, niin sitoo siihen ihan omat pelit.
On kyllä uskomatonta kuinka paljon paskaa näistä karvasiivuistä on jauhettu aiemmin. Ilmeisesti se johtuu vain siitä, ettei oikein tiedetä miten sitoa ja sitten vaan uskotellaan, että perho ui jotenkin. On se tietysti ihan looginen päätelmä, että kaksihaarainen ui aina oikeinpäin, mutta kun tutustuu tarkemmin hydrodynamiikkaan, niin totuus paljastuu.
Ja kun kalan saa aikaa myöden millä tahansa perholla, on helppo vaan antaa mennä...

Samaten on ihan mielenkiintoista ajatella, että mitä jos klassisten perhojen tekijät olisivat aikanaan todella löytäneet jotain tärkeää, mikä sitten unohtui kun materiaalit harvinaistuivat ja huomattiin karvasiivilläkin saatavan. Voiko olla sattumaa, että klassisten englantilaisten mittasuhteiden mukaan sidottu perho todellakin ui ja elää "paremmin" kuin modernit luomukset.
Väitän, että jos klassisten sitominen olisi yhtä helppoa, kuin karvasiipien, niin ei tällaisia uskotteluita ja kohuja tästä asiasta syntyisi.

Asikaisen kirja valottaa näitä asioita paljon. Kannataa ehdottomasti hankkia. Ei ole edes pahan hintainen.


-----

Kyllä se speyhäkilä on hanhea. Se vaan pitää ehdottomasti vahvistaa kierteellä ristiin kun sen sillä tavalla käsittelee, koska se ruoti ei enää sen jälkeen ole kovin kestävä.
siinä käsittelyssä saa olla sitten tarkkena kun lähtee strippaamaan. Ota ihan parista kärjimmäisestä siikasesta kiinni ja vedä tasaiseen alas. Se irtoaa siitä ohuena nauhana.

Tässä kuvia tuosta aiemmin lisäämäni Ice Blue Doctorin ekasta uintiretkestä virtauslaitteessa. Erittäin voimakkaasti potki sivuille ja hakua oli. Alussiipeä voi kuitenkin vielä voimistaa, kuten Elmeri totesi. Kalax-uittolaite mahtuu kätevästi vaikkapa perhopöydälle ja sen voi seuraavan perhon sidonnan ajaksi nostaa hetkeksi syrjään vaivatta. Itse olen sen verran laiska, etten jaksa nikkaroida omia altaita.

---

IBD_sivu.jpg (14.0 KT)

IBD_top.jpg (7.5 KT)

Poyta.jpg (40.5 KT)

Hei vaan testailijat, mielenkiintoista keskustelua ollut, kun nyt näyttää olevan esillä erillaisia virtausaltaitakin ja tuo minunkin laite niin toivoisin että mahdollisimman moni kävisi vierailulla KIRPPUTORI palstalla avattuun kyselyyn Kalax laitteesta.
Tarkoitus olisi selvittää myös sitä missä hintaluokassa kulkee raja että se kiinostaisi hankkia muidenkin kuin aivan "pro sitojien"
terv. Tuomo