Green Highlander

Hieno homma että joku laittaa tänne vielä hyvin sidottuja kalastusperhoja!!! Tod. hyvän näköinen! Pääsisi minun siiman päähän ihan kepeesti! Olisiko muuten ideaa että tässä ennen kun lohestus pääsee kunnolla käyntiin, niin kaikki joilla on kiinnostusta laittaisivat näille sivuille kalastusperhoja... Saataisiin vielä viime hetkien vinkit mukaan pohjoiseen!!

Todella hieno on! Hieno kalastusperho, vaikka kalastusperhon ei niin hieno tarvitsisikaan olla mutta tämä on. Jatka samaan malliin.

Näyttää virtaviivaiselta perholta. Varmasti ui aika hienosti.

"Hieno kalastusperho, vaikka kalastusperhon ei niin hieno tarvitsisikaan olla mutta tämä on."

Mulla hyvän lohiperhon kriteerit ovat seuraavat (tärkeysjärjestyksessä):

1. Hienous(estetiikka, sidoksen virheettömyys),
koska sidonnan haastavuus ja itsepalkitsevuus on paras keino motivoida itsensä sitomaan perhoja myös silloin, kun ei vielä ole kiire sitoa, jolloin rasioissa on valintatekijöitä tosipaikan tullen.
Sidoksen pitää myös miellyttää silmää, jotta se tulisi joskus solmittua perukkeen päähän.
Tätä sääntöä toteutan:
a)Sitomalla haastavia ja kauniita malleja(Sulkasiipiklassikot, Kettusiivet)
b)Sitomalla yksinkertaisia, kalastaviksi osoittautuneita malleja mahdollisimman hyvin (esim. Sarvijaakko, Pintabomber).


2. Kalastavuus, koska kalaa pitää saada. Kaikilla vieheillä/esineillä saa kalan kun tarpeeksi uittaa. Etsimällä oikeat vieheet oikeisiin tilanteisiin saa paremmin.
Huom! Mikäli sääntö 1. ei täyty ei sidos, olkoon kuinka kalastava hyvänsä, pääse luultavasti koskaan näyttämään osaamistaan. Tässä kategoriassa ei voi tehdä kovin tarkkoja reunaehtoja, sillä tilannesoveltaminen kentällä on aina ihan oma maailmansa. Kuitenkaan rasiaan ei päädy enää yksikään perho, joka ei ole kastautunut ensin uittoaltaassa(En ole lainkaan varma siitä miten perhon pitäisi uida mutta haluan tietää miten se ui, jotta em. kysymykseen voisi saada vastauksia.)


3. Kestävyys:
- koska kaikki vieheet ovat yksilöitä. Ottiyksilöiltä pitää löytyä taistelukestävyyttä, jotta niitä voidaan hyödyntää mahdollisimman pitkään. Tavoitteena on sidos joka kestää niin kauan, kun koukussa riittää teroitusvaraa.
- koska panostan sidonnassa laatuun, ennen määrää.
- koska materiaalit(varsinkin klassikoiden)ovat huonosti saatavilla ja kalliita.
- Koska kahden samanlaisen perhon (ns. varakappale jota ei ensimmäisen teesin perusteella edes voi tehdä) tekeminen on tylsää.
Huom! Mikäli säännöt 1. ja 2. Eivät täyty, ei kestävyys ja sen merkitys tule esille.Olen kyllä rikkonut tehokkaimman ottiperhoni takaheitossa mutta tätä ongelmakohtaa olen lähestynyt, en pikaliimalla, vaan käymällä heittokursseja.

Tästä perhosta:
Upea sidos, jota uittaisin mielelläni juhannuksen jälkeisellä viikolla veneestä Utsjoenkosken alla, auringon noustessa aamulla tunturin takaa.
Rantapuuhiin samaiselle ajalle ja paikalle tekisin hieman lyhyemmällä ja jäykemmällä siivellä.

Yritän taas lisäillä omiakin hengetuotteita, kunhan saan kuvauslaboratorion organisoitua.

Kiitos hvyäksyvistä kommenteista perhotoverit!
Tämä on tosiaan kalastuskäyttöön tarkoitettu sidos keskikovaan ja hieman sitä rauhallisempaan virtaan. Mukava oli lukea tuo Elmerinkin pätkä, moni intohimoinen kalastaja ja sitoja varmaan tuosta itsenskäkin tunnistaa, niin myös omalla kohdallani nuo kriteerit aika hyvin paikkaansa pitävät. Mutta mutta tosiaan kiire on kiire ja jokivarressa aina vielä hieman suurempi - No saa tulosta kiireessäkin, se on nähty...

Great ! Kaunis sidos.
Jos äkkiseltään ois ihan pakko moittia niin pääsiipeä vähän pidemmäksi ja viidakkokukkoja pienemmäksi.
Mutta jo vai sitoisin tenolaisen pään menoksi yksilön siiman nokkaan !
(Elmerilytä hyvät kommentit)

Raja soutu- ja heittoperhon välillä on muutenkin hieman epämääräinen. Kyse on mielestäni aina vain perhoon kohdistuvasta virtauksesta, ei niinkään kalastustavasta. Rohkenen jopa väittää, että samassa poolissa toimii sama sidos sekä rannalta, että veneestä tarjoten. Vene liikkuu kyllä aina hitaasti alavirtaan ja keventää siten perhon virtausvastusta mutta saman asian ajaa rantamiehen heittosiima, varsinkin pienillä kulmilla heitettynä ja ylävirtaan mendattuna. Jotenkin olen muodostanut käsityksen, että tehokkaimmillaan perho on molemmissa tapauksissa silloin, kun sen saa tavallaan leijumaan siiman kannattelemana alavirtaan, kevyen virtaustuntuman koko ajan säilyessä.

Yksi oman rasian "parhaita" uimareita on hyvin paljon rakenteeltaan tätä perhoa muistuttava GH, tosin kakkosen koukkuun sidottuna, joka tekee erittäin herkkää ja epäsäännölistä hakuliikettä "puolikovassa" virrassa, muttei kaadu kovemmassakaan.

Kiireessä ja reissussa tulee myös sodottua säännöllisesti. Parhaita kokemuksia tästä on kaksi ensimmäistä Tenon rantatittiäni,jotka sain varta vasten vallitsevia olosuhteita varten hetkeä aiemmin mökissä sitomillani perhoilla. Ja on kerran tullut mökissä tehdyksi myös yksi full-dressed Silver Grey akuuttiin tarpeeseen.

Viidakkokukkoihin en koskisi. Tykkään itse sitoa reippaan kokoiset, jos laitan ylipäätään. Sidontatyylihän on tässä tärkeä, eli höyhenet saavat mielestäni olla n.45-asteen kulmassa kahdellla akselilla(niillä jotka eivät kuvasta yleensä näy). Silloin löytyy liikettä.

Mitä tarkoitat elmeri tuolla 45 astetta kommentilla? Siis edestäpäin katsottuna viidakkokukot tulisi olla hieman sivulle harallaan, se on kyllä kieltämättä hyvän näköinen, jos sitä tarkoitat? Itse sidoin kesällä 2003 särkkien rantatöyräällä sarvijaakko mukautelman muka olosuhteisiin sopivaksi, niinhän siinä kävi, että kolmas heitto ja 10 kg naaras nousukas sai kyydin pakkaseen

45 astetta tarkoitti sitä, että ne paitsi erkanevat sen verran rungosta ylhäältä katsoen, niin myös kääntyvät "akselinsa ympäri" niin, että muodostavat edestä katsoen "harjakaton". Ja jos katsoo tuota normaalia sivukuvaa, niin siinähän yleensä posket nousevat irti rungosta n. 10-20 astetta.

Omasta boxistakin löytyy Utsjoenkosken pilvisen juhannuskesän päivän sävyihin soinnutettu jaakkomalli, jolla ongittaessa tärppitiheys on ollut toistaiseksi kiitettävä.