Oi entisajat, kultaiset vuodet...

Elikkäs, tähän keskusteluun arvelin kerätä kalajuttuja "kultaisilta vuosilta", kun villiä kalaa oli paljon, ja joet virtasivat vapaana sekä järvet olivat vähemmän rehevöityneitä, ja kalastus kukoisti. (Enkä jutuilla tarkoita niitä kalavaleita, vaan nyt puhutaan tosijuttuja )

Itselläni on pari juttua Pieliseltä -90 ja 50-60 luvuilta. Näitä tarinoita kuulin isältäni ja ukkipuoleltani.

*Ennettäin "yheksytäluvulla", kun olin vielä alle kolmivuotias, isälläni oli tapana uistella Nurmeksen pielisellä aina kynsisaaressa asti. Hän kalasti myös verkoilla, ja sai kalaakin. Nykyään kun käydään uistelemassa tietyillä paikoilla kuhaa ja haukea, muistelee hän tarkalleen ottaen näin: "Ei ollut kamalasti kuhia ennen ei, mutta tästä kun illanmittaan menit muutaman kiekon, niin saatoitpa saada viidestä kymmeneen taimenta hyvinä kertoina. Silloin lohtakin oli kohtalaisesti.. oih..ja oli ne järvetkin kirkkaita"

"Kerran kun laskettiin muikkuverkkoja, niin mentiin käymään kahvilla setäni tuvassa ranassa. Sieltä oli hyvä näkyvyys verkoille. Se perskule oli pinnassa, joten arveltiin että laitettiin se väärin. Kun mentiin katsomaan, siellä oli kyllä aivan helekatin paljon muikkua! Kaksi korvollista ei riittänyt. Koskaan sen jälkeen ei ole tullut niin paljon. Ei koskaan."

Ukkipuoleni taas muistelee asioita aina 40-luvulta tänne saakka, ja ollessaan jo lähes 80v., on ikäisekseen mainiossa kunnossa.

Siihen aikaan oli kuulemma paljon paljon lohta ja taimenta pielisessä, ja kuulemma jumalattoman suuria kuhia. Muikkujakin oli todella paljon. Mutta kalastuskamppeet olivat vielä aika vähäpätöisiä, eikä rahaakaan ollut.
Onkiminen, katiskat, verkot ja pitkäsiima olivat yleisimmät. Siimana toimi kuulemma pellavalanka ja karhunlanka. Onpa UP kertonut saaneensa kerran 7- ja 6-kiloisen kuhan pitkästä siimasta. Ja joskus saaressa olleen mökin rannasta saattoi vielä nähdä lohia, kun ne hyppelivät iloisesti.

Itse olen nähnyt kerran ihkaelävän taimenen tai lohen, kun hyppeli eräällä tietyllä kalapaikalla. Jotkut sieltä saavat tänäkin päivänä jokusen lohen tai taimenen uistelemalla, mutteivät kerro ottipelejään minulle, kun jutustelen muille kalamiehille ja veneilijöille. Ehkä pieliselle vielä saadaan luonnollinen lohi ja taimenkanta.. ehkä..

"Woi kun ennenwanhaan sitä kalaa oli enemmän...."

Kala jutut on kala juttuja...tämmösen kuulin, tiedä sitten kuinka paljon on paisunut. Tuttuni oli vaarinsa kanssa merellä haukea uistelemassa, uistimeen tarttuikin jotain suurta. Kelaamalla kalaa ei saanut mihinkään joten soutivat rannalle ja koittivat sieltäkäsin kahteen mieheen vetää mutta ei mihinkään. Paikalle saapui naapurin mies massikalla ja sillä sitten kalaa koitetttiin rannalle vetää mutta massikasta paloi vaan kytkin renkaiden lyödessä tyhjää. Traktori kuski soitti vaimonsa paikalle joka saapui jontikalla. Kahden traktorin avustamana hauki saatiin kuin saatiinkin rannalle. Koko kylä kutsuttiin kalaa ihmettelemään, innokkaimmat kantoivat suomuja kottikärryillä kotiinsa ja tekivät niistä pärekattoja. Kaksi vuotta oli kalaa koko kylän voimin syöty kun se perkuleen poranokka vielä päätti keväällä karata lähi lampeen kutemaan, matkalla kudulle oli paikallinen lehtimies saanut kuvankin hauesta ja pelkkä kuva painoi 24kiloa.

hörsön lipikoija kirjoitti....ihan upean perinnejutun!
30-kymmentä vuotta sitten ja risat olin nostamassa isäni kanssa katiskaa Oulun edustalta pikkusaaren kupeesta (Oulunsalon Varjakka) affenen kevätkuduilla.
Muistan, kun katiska oli usein kattoa myöten täynnä ahventa eikä meinanut raavaankaan miehen käsissä vaikka teini avustikin, nousta veneeseen, mäti ja maiti vaan roiskui pitkin.....
äiti oli kotona pahalla päällä kun perkkaamista tuli pariksi päiväksi, vaan kyllä maistui isommat kyrmyt savukalana ja pikkukaloista leivinuuunissa paistettu patakukko....
ja toinenkin.