|
Varmasti puhuttu aihe, ehkä täälläkin jo aiemmin keskusteltua asiaa.
Tarkoitus olisi herättää aiheesta hieman syvällisempääkin juttua eikä ainoastaan närää aseveljien -ja siskojen kesken. Asiaa voi lähteä pohtimaan varmasti useastakin näkökulmasta ja lähtökohdasta,siksi haluaisinkin perätä hyvää keskustelua ja kuulla monia mielipiteitä aiheesta,tottakai rakentavassa hengessä.
Itse ajattelen, että pyydystä ja vapauta on perusteltua silloin jos halutaan tällätavoin turvata harvinaisempaa luonnonvaraista kalakantaa vapauttamalla selvästi alamittaiset yksilöt. Muutoin oma lähestymistapani on aina pyydystää saalis ruoaksi. Jotkut harrastavat lähtökohtaisesti C&R-kalastusta ilman että on aikomustakaan viedä fisua pannulle. Haavitetaan saalis, kuvataan ja ihaillaan ylösnostettua yksilöä, jonka jälkeen vapautetaan kala. Voiko pelkästään tällä perusteella sanoa että on eettisen kalastusmuodon harjoittaja? Voiko kalastaa siis ainoastaan elämykseen ja kamppailuun perustuvaa muotoa? Entä kisakalastus? Ihmiselle on ominaista kilpailla kaikessa mahdollisessa toisia vastaan ja tietysti myös itseäänkin ja omia taitojaan punniskellaan eri tavoilla. Kisoja varten istutetut pellettikalat voivat joutua koukun kanssa tekemisiin kymmeniäkin kertoja saman kisapäivän aikana. Kuinka paljon tämä stressaa kyseisiä kaloja tai muokkaa esim. luonnonvaraisten kalojen lisääntymisolosuhteita, kun kymmenet kalastajat kahlaavat lyhyellä aikavälillä jokea jauhavalla rytmillä.
Tarkoitus ei ole siis jeesustella asiasta vaan herättää keskustelua ja perusteluita omille mielipiteille joita saisi nyt mielellään tuoda rakentavasti julki.
Itselläni on periaatteena kalastaa ainoastaan ruoaksi. Alamittaiset takaisin tottakai ja kun käyttää väkäsettömiä niin säästyy monelta murheelta. Sama pätee lihaan. Jos haluan syödä lihaa, se haetaan metsästä tai lähimmältä ystävältä joka on saanut kaadon. Tietääpähän ainakin mistä liha tai kala on lähtöisin, eikä ota osaa tehotuotantoon jossa tuottajien ahneus ja kuluttajien oma napa ja ostamisen helppous määrää tahdin. Näistä aiheista varmasti irtoaa hyvää keskustelua joten antaa palaa!
|
|
|
|
Itse yleensä pyydystän kalat ruuaksi, sitä kun ihmisenä ollaan ravintoketjun huipulla. En itse paljon ajattele näitä eettisiä asioita, onhan sitä ihmiset pyytäneet kalaa ruuaksi aikojen alusta asti joten miksikäs ei nykyäänkään? Kalaruuat kun sattuvat olemaan maukkaita ja ravitsevia kun ne valmistaa oikein. Tietenkin alamittaiset ja muutenkin pienet kalat päästän vapaaksi.
Kalastuskisoissa minua ärsyttää kun kaikki kalat mitkä saadaan otetaan mukaan. Se inhottaa kun pienet keskenkasvuiset kalatkin vaan nakataan mukaan ja jätetään siihen kuolemaan, isoimmille ehkä sitten pappia heilautetaan, tosin en ole ollut missään kalastuskisoissa mukana mutta tällainen kuva minulla on niistä.
Niin ja tuo C&R kalastus on mun mielestä aika typerää kun kaikki syöntikelpoiset ja mitan täyttävät kalatkin päästetään aina menemään, voipi olla että se mittakala kuolee hetken päästä vapautumisen jälkeen.
Oon kyllä itsekin päästänyt pari kertaa mittakaloja vapaaksi ja kyllähän siitä jää itselle hyvä mieli että kala saa jatkaa elämäänsä, mutta voi olla että se on pari tuntia kun seuraava kalamies nappaa saman kalan ja ottaa hengiltä.
Joskus mietityttää että olisiko pitänyt sittenkin jättää kala henkiin ja päästää vapaaksi, mutta sittenkun näkee kalan ruokapöydässä niin sitä kyllä mieli paranee, pyrin aina että en nakkaa koskaan mitään kala- tai liharuokia pois, sen verran pitää pystyä kunnioittamaan saalistaan!
|
|
|
|
Samoilla linjoilla Larskin kanssa, kohtuus kaikessa.
|
|
|
|
tah kirjoitti:
> Samoilla linjoilla Larskin kanssa, kohtuus kaikessa.
Eka vastaukset, hyvä äijät!
Tosiaan on sellaisakin kohteita joissa sekä mitta että alamittaiset on päästettävä takaisin jopa loukkaantuneina. Kaipa tätä sitten voisi kutsua kiertokuluksi. Tosin miksi ylipäätänsä kalastaa jos saalista ei syödä. Miksei laitettaisi sitten jollekin alueelle totaalista kalastus ja kahluukieltoa vuosiksi jos halutaan vaalia ja uudistaa alkuperäistä kalakantaa? Itse en haluaisi turhaan aiheuttaa tuskaa millekään luontokappaleelle jos ei tarkoituksena ole saalistaa ruokaa. Ihmisellä sinänsä on oikeus kaataa luonnosta samalla tavalla kuten muillakin "pedoilla". Perhokalastajista kyllä yleensä löytyy todella fiksua porukkaa. Harvempi roskaa luontoon tai syljeksii saaliiseen. Aina löytyy tietysti ne idiootit jotka heittelee haukia pusikkoon koska ovat niin surkeita ruoanlaittajia etteivät osaa valmistaa kyseistä kalaa maukkaaksi. Kaikkia joesta saatuja antimia tulisi mielestäni kunnioittaa. Kattavemmat rajoitukset olisivat ehkä enemmän minun makuuni ja niillä saataisiin hyviä kannankasvuja aikaiseksi. Väärä ratkaisu on mielestäni syytää pellettikalaa esim. kirjoa helvetisti vesistöön ja kehoittaa kalastajia ottamaan kirjoa ruokakalaksi ja jättää "arvokkaammat" kalat jokeen kasvamaan. siis mittakokoisetkin. Jos väkäsettömällä satun saamaan kirkkaan nousukalan tai paikallisen taimenen niin takuuvarmasti saa kalikkaa päähän, olen saaliini ansainnut enkä osta kalaa kaupasta koskaan. Kalan päästäminen takain aina ei tee kenestäkään Jeesusta vaan aina olis paras katsoa vapauttaminen tai papitus tapauskohtaisesti. Totaalivapautussääntöä voisin verrata vaikka luonnossa ilveksen häkitykseen, katseltais hetki että on kaverilla turkissa hienot pilkut ja pistipä saalistusvaiheessa pirusti vastaan...päästetäämpä kissa takaisin luontoon maukumaan.
yhtä turhaa touhua. Jännitys kalastustapahtumassa ei pitäis olla se pääasia vaan se että ylipäänsä on vielä luontoa missä viettää aikaa ja ihmetellä kun kaikki on niin helvetin hienoa. Jos saa saalista niin siitä kiitetään luontoa ja syödään. lisää aiheesta kiitos!
|
|
|
|
Pakko tässä on itsekin sanasensa sanoa vaikka juuri minkään alan erityisasiantuntija en ole. C&R ja alamittasääntö on ymmärtääkseni tehty kalakannan jatkuvuuden ja säilymisen takaamiseksi. Ei ole yritetty ajatella kulinaarisia arvoja tai perhokalastuksen eettisten arvojen järjestystä.
Toinen kysymys on se, miten nämä tekijät edesauttavat taimenen, lohen tai harjuksen kannan elinvoimaisuutta kyseisessä paikassa. Ainakin oman käsityksen mukaan ko. kaloja rasittavat liiaallinen verkkopyynti (järvialueilla, merellä), kutupaikkojen huono kunto (metsien, peltojen ja soiden ojitus sekä vanha koskien perkaaminen uittoränneiksi jne...).
Siis minä en henkilökohtaisesti usko että ihmiset jotka näitä asioita hallitsevat, haluaisivat vapakalastajilta enemmän lupatuloja tai "tyylikkäämpää Amerikalaista meininkiä" tms. vaan sitä että kalat ja erityisesti kalakannat voisivat paremmin.
C&R on yleisesti ottaen vastoin biologiaa koska urosten primääri tehtävähän on hankkia perheelle proteiinia. Minä noudatan silti aina alamittasääntöjä ja C&R:ää jos sellaisille paikoille menen koska Suomen kalakannat ovat kovin huonossa hapessa.
|
|
|
|
Reisk@ kirjoitti:
> Pakko tässä on itsekin sanasensa sanoa vaikka juuri minkään alan
> erityisasiantuntija en ole. C&R ja alamittasääntö on ymmärtääkseni
> tehty kalakannan jatkuvuuden ja säilymisen takaamiseksi. Ei ole
> yritetty ajatella kulinaarisia arvoja tai perhokalastuksen eettisten
> arvojen järjestystä.
>
> Toinen kysymys on se, miten nämä tekijät edesauttavat taimenen, lohen
> tai harjuksen kannan elinvoimaisuutta kyseisessä paikassa. Ainakin
> oman käsityksen mukaan ko. kaloja rasittavat liiaallinen verkkopyynti
> (järvialueilla, merellä), kutupaikkojen huono kunto (metsien,
> peltojen ja soiden ojitus sekä vanha koskien perkaaminen
> uittoränneiksi jne...).
>
> Siis minä en henkilökohtaisesti usko että ihmiset jotka näitä asioita
> hallitsevat, haluaisivat vapakalastajilta enemmän lupatuloja tai
> "tyylikkäämpää Amerikalaista meininkiä" tms. vaan sitä että kalat ja
> erityisesti kalakannat voisivat paremmin.
>
> C&R on yleisesti ottaen vastoin biologiaa koska urosten primääri
> tehtävähän on hankkia perheelle proteiinia. Minä noudatan silti aina
> alamittasääntöjä ja C&R:ää jos sellaisille paikoille menen koska
> Suomen kalakannat ovat kovin huonossa hapessa.
Hyviä pointteja myös! ryöstökalastus verkoilla varsinkin suurilla syöntialueilla itämerellä ( puola,saksa) varmasti verottaa jokiin nousevaa lohikantaa. Parasta hoitoa olisi mielestäni myös kutualueiden kunnostus johon olisi syytä ottaa kaikkien osaa mahdollisuuksiensa mukaan.
|
|
|
|
Itse papitan kalat poikkeuksetta, mikäli ovat yli mitan täyttäviä. Sen verran monta tyhjää reissua on tullut tehtyä, että sen kerran kun kala nappaa niin varmasti syön.
Opiskelijabudjetilla tuntuu hyvältä syödä välillä jotain muutakin, kuin näkkileipää. Lupahinnat aiheuttavat hampaankiristystä, etenkin silloin kuin en ole saanut kalaa. Itsellä suurin haaste harrastuksessa ovatkin kustannukset, joille olisi hienoa saada joskus vastinetta.
Kalareissulla kalaa on tultava syötäväksi asti jotta reissusta voi olla tyytyväinen.
Eniten minua häiritsee kalapaikalla kalan nostettuani muiden paikallaolevien kalamiesten paheksuvat katseet, kun pistän pussiin 40-45cm taimenen.
[Muokattu 18.7.2011, 11:54]
|
|
|
|
Itse C&R kalastajana kannatan kyseistä kalastusmuotoa, mutta ymmärrän jos joku haluaa ottaa kalansa ruoaksi enkä tuomitse heitä, mutta kohtuus kaikessa.
C&R/valikoiva kalastus on minusta hyvä kalastusmuoto, sillä sen avulla voimme auttaa huonossa jamassa olevia lohikalojamme. Jotkut sanovat, että kala kumminkin kuolee stressiin kun se vapautetaan, mutta en siihen kovin usko ainakaan jos kalaa on käsitelty huolellisesti, eikä nosteltu liikaa vedestä. Jotta C&R kalastus olisi mahdollisimman ystävällistä kaloille niin pitää mustaa noudattaa siihen päteviä sääntöjä, jotka löytyvät helposti netistä tai kirjoista.
Noista pyyntikokoisten kalojen istutuksista en kovin pidä, sillä en kovin usko, että niiden selviäminen luonnossa on kovin varmaa kun ovat tottuneet elämään istutusaltaissa, mielestäni pitäisi tehdä enemmän poikas- tai mäti-istutuksia, joissa kalat selviytyvät luultavammin.
En myöskään tue kirjolohi-istutuksia sillä ne varmaan kilpailevat taimenten ja muiden lohikalojen kanssa elintilasta, vaikka eivät täällä kude. Korjatkaa jos olen väärässä.
Vaikka vapakalastus ei ole tuhonnut jalakalakantojamme niin se ei myöskään anna meille oikeutta jatkaa samalla tavalla kuin sata vuotta aiemmin, sillä lohikalakantamme alkavat olla niin huonossa tilassa, että vapakalastajat saattavat pystyä tuhoamaan joissa lisääntyvien luonnollisten lohikalojen kannan. Vaikka Suomessa on otettu käyttöön alamitat, rauhotusajat, saaliskiintiöt ja joitain C&R koskia. Nämä asiat eivät kuitenkaan riitä jos asiat jatkuvat samalla tavalla eli kutupaikat tuhotaan, liikakalastus järvillä/merillä, jokien patoaminen ja jokien saastuttaminen.
En väitä, että C&R olisi ainoa vaihtoehto lohikalojemme pelastamiseksi, mutta sen avulla voimme ehkä pitää kalakannat elossa tarpeeksi kauan, että jalokalakantamme saisivat tarvitsemaansa huomiota päättäjiltämme.
|
|
|
|
Ite en ainakaan isommilla joilla harrasta C&r mutta pienillä puroilla joskus tulee harrastettua vaikka ois mitallisiaki kaloja niin niitä en viihti ottaa. Toki kaikki alamittaset menee takasi kasvaan paikasta riippumatta. Jos kala päästetään oikea oppisesti sievästi takaisin niin ei mulla ole mitään c&r vastaan.
|
|
|
|
Itse C&R kalastajana otan tähän kantaa,et C&R ei ole uhanalaisen järvitaimenen pelastus,mutta C&K vielä vähemmän.Mielestäni jokaisen kannattaisi pitää mielessä se,kuinka huonossa jamassa taimenen tila tällä hetkellä on...Eettisesti ehkä hieman väärin,mut siitä voin olla varma,että siitä nuotiohiillokselta se taimen ei enään kudulle nouse eikä jatka vähäistä sukuaan...
|
|
|
Pappia. Kalastan syödäkseni. Parasta kesässä on hiilloksella haudutettu luonnon järvitaimen, suvannon rannalla, käen kukkuessa taustalla, auringon hiljaa lipuessa taivaanrannan taa. Kasvatan potut, porkkanat, sipulit ja muut höysteet itse sukutilallamme. Riistaa syksyihin saan myös jonkin verran. Sienet ja marjat metsästä. Pyrin olemaan ostamatta ruokaa kaupasta, mielummin ostan suoraan lähitiloilta. Joo ja tässä huushollissa ei eineksiä syödä. Hoovee ruokateollisuus ja kauppa  Kalastus on osa elämäntapaani jolla pyrin välttämään isojen jälkien jättämistä maailmaan. Osaltaan siksi perhonsidontanikin ja kalastuksenikin on yksinkertaistunut huomattavasti, ja paljon on välineitä ja tavaraa päätynyt kiertoon. Katiskat ja rysät pitävät kalassa talvella, ja pilkkiminen. P.S Ylivoimaisesti suurin osa kaloistani on aivan jotain muuta kuin taimenta ja harjusta. Reppuretkiä kun ei montaa kerkeä tekemään vuodessa. Suuntaan taimenen ja harjuksen kalastusretkeni Kuusamoon, Inariin, Lieksaan, Kuhmoon ja Lappiin yleisesti. P.S.S Härski provo, joka on täysin pilke silmäkulmassa kirjoitettu ja jota ei niin tosissaan kannata ottaa. C&R kalastajat jättävät enemmän kalaa minulle ja perheelleni syötäväksi
|
|
|
|
Ruoaksi ainoastaan kalastan. Ei kiinnosta niin paljon itse saalistus, että päästäisi mittakalan karkuun.
Larski kirjoitti:
> Itse yleensä pyydystän kalat ruuaksi, sitä kun ihmisenä ollaan
> ravintoketjun huipulla.
OT: Oletatko esim. gnun olevan tietoinen leijonoista..
"Olipa kerran Larski joella, kun läheisen sillan alla asustanut nälkäinen peikko päätti syödä Larskin. Toki peikko harrasti myös C&R:ää. Esim. povekkaan nuoret blondin peikko päästi liki aina takaisin taajamaan kasvamaan vähän käytettynä, mutta shokissa. Larskia ei syödyksi tuleminen häirinnyt, koska Larski "tiesi" olevansa ravintoketjun huipulla &ettei peikkoja ole olemassa..."
|
|
|
|
No miksipä ei molemmat käy samaan reissuun?>ei kai kaikkea pidä laitaa joko tai asemaan?
Vrt. karppaus muoti nimike ja terveellinen ravinto? Ovat niin lähellä ja ääriuskontona kaukana toisistaan.
Mulle ihan sama miltä muiden mielestä näyttää tai tuntuu, syön pyytämäni kalan silloin tällöin ja samoin lasken vapauteenkin.
Ymmärtäessäni silloinkin ( tapan tai en) vaalivani kyseisen paikan heikkoa kalakantaa.>tuota kilpailua en ole koskaan ymmärtänyt elintasossa,kalastuksessa,urheilussa tai missään muussakaan,tekee elämästä helvetin? Miksi kilpailla ,kun kalastuksesta/elämästä voisi nauttiakkin?
Se ,että on valistumattomia/tietämättömiäkin jossain määrin olemassa kuuluu elämään ja heikäläistenkin kanssa asioista rakentavasti keskusteltuani olen huomannut edistystä tapahtuvan. Toisin käynee jos syyttelyllä ja nyt teet väärin sanoilla keskustelu avautuu?
Siis vastaus kysymykseen on KYLLÄ.
|
|
|
|
Nostetaampa tämä aihe takaisin pintaan.
Mielipiteeni ovat edelleen C&R-kalastuksen kannalla.
Ei mielestäni ole väärin vapauttaa kalansa, jos niin haluaa tehdä, kunhan kalaa käsittelee kunnioittavasti ja varovasti. Kalan toki saa ottaa ruuaksi jos haluaa, mutta C&K kalastajat eivät mielestäni voi puolustautua sanomalla, että C&R on turhaa kalojen kiusaamista, sillä jos perholla kalastaa ei siinä täysin ruoka mielessä kalasta, eikö kalaa saisi pöytään helpommin ja halvemmin? Eikö perhovälineillä kalan pyytäminen kiusaa kaloja? Vai pyhittääkö tarkoitus keinot?
Toinen yleinen väitös, että C&R-kalastajat käyttävät tarpeettoman kevetä välineitä ja ohuita siimoja on mielestäni väärä väite, sillä ei välineiden keveys estä väsyttämästä kalaa suhtkot nopeasti. Kevyempi vapa joustaa enemmän kuin järeämpi vapaluokka, jolloin vapaa voi käyttää tehokkaammin väsytyksessä. Itse käytän perukesiimoissa yleisimmin paksuuksia 4x ja 5x ja ne eivät ole minusta liian ohuita, sillä jo 5x siima kestää noin 2,5kg ja kyllä sitä saa jo vääntää kovasti, jotta sen poikki saisi.
|
|
|
|
Itse pyydystä ja päästä-kalastuksessa en näe mitään väärää,mutta nämä c&r-kosket,joissa kaikki saadut kalat pitää vapauttaa,ne saavat minut näkemään punaista.Samaa kalaa koukutetaan ja väsytetään ties kuinka monta kertaa kauden aikana.Enempää en aio kommentoida,saattaa tulla avauduttua joitain henkilöitä loukkaavilla kommenteilla.
|
|
|
|
Laitetaampa oma lusikka tähänkin soppaan.
Itse en käy laisinkaan c&r paikoissa kalassa.
En todellakaan ymmärrä kalastusta jonka päätarkoituksena on saatujen kalojen vapauttaminen.
Itse kalastan ruokakalan toivossa, mutta todettakoon kuitenkin että 99% saamistani kaloista pääsee takaisin vapauteen.
Syynä suureen vapautusprosenttiini on se että tahdon sen RUOKAKALAN enkä mitään juuri ja juuri alamitan täyttävää sinttiä.
Esimerkkinä sanottakoon että en alle 50cm taimenta juurikaan syötäväksi ota, harjuskin alkaa olemaan pannukarkeana kun mitta ylittää 40cm.
Jos ruokakala sattuu napsahtamaan eka heitolla niin lähes aina lopetan päivän kalastuksen siihen paikkaan, jääpähän enemmän aikaa nauttia "ruokajuomia".
Tietysti on eri asia jos olen lohijoella niin parven sattuessa kohdalle kirkaskylkisen hinku on niin kova etten siihen ensimmäseen jarrun pärisyttäjään onkipäivää lopeta.
Nuorempana innostusta oli toki enemmän ja tunnustan tappaneeni niitä "tammukoitakin" juniorina ruman läjän.
|
|
|
|
Ama T Ööri kirjoitti:
> Laitetaampa oma lusikka tähänkin soppaan.
>
> Itse en käy laisinkaan c&r paikoissa kalassa.
> En todellakaan ymmärrä kalastusta jonka päätarkoituksena on saatujen
> kalojen vapauttaminen.
>
> Itse kalastan ruokakalan toivossa, mutta todettakoon kuitenkin että
> 99% saamistani kaloista pääsee takaisin vapauteen.
> Syynä suureen vapautusprosenttiini on se että tahdon sen RUOKAKALAN
> enkä mitään juuri ja juuri alamitan täyttävää sinttiä.
> Esimerkkinä sanottakoon että en alle 50cm taimenta juurikaan
> syötäväksi ota, harjuskin alkaa olemaan pannukarkeana kun mitta
> ylittää 40cm.
> >
> Nuorempana innostusta oli toki enemmän ja tunnustan tappaneeni niitä
> "tammukoitakin" juniorina ruman läjän.
Juuri tuo on sitä kaikkein huonointa, otetaan ne isoimmat pois joilla on suurin arvo lisääntymisessä. Pienestä kalasta ei tule kuin pieni määrä maitia tai mätimunia, vanhemman ja samalla isomman kalan geeniperimäkin on vahvempi, koska kyseinenkin yksilö on pärjännyt elinoloissaan.
Mielummin ottaa sen pienemmän kalan, kun vain pitää alamitoista kiinni kuin sen isomuksen jonka geeniperimä on tärkeää koko lajin säilymiselle.
Eli kiitos kaikkien isompien papittamisesta ja geeniperimän kääpiöittämisestä.
|
|
|
|
Aake kirjoitti:
> Juuri tuo on sitä kaikkein huonointa, otetaan ne isoimmat pois joilla
> on suurin arvo lisääntymisessä. Pienestä kalasta ei tule kuin pieni
> määrä maitia tai mätimunia, vanhemman ja samalla isomman kalan
> geeniperimäkin on vahvempi, koska kyseinenkin yksilö on pärjännyt
> elinoloissaan.
> Mielummin ottaa sen pienemmän kalan, kun vain pitää alamitoista
> kiinni kuin sen isomuksen jonka geeniperimä on tärkeää koko lajin
> säilymiselle.
> Eli kiitos kaikkien isompien papittamisesta ja geeniperimän
> kääpiöittämisestä.
Kuka tässä on sitä isointa ottamassa, en minä ainakaan.
Jos sillointällöin ruokakalan reppuuni laitan niin en todellakaan ole kantaa kääpiöittämässä koska minulle riittää se yksi kala enkä ruokakalan jälkeen jää muita kaloja rääkkäämään.
Mitä jos ajateltaisi toisinpäin?
Isommuksillahan tuo kutureviiri on yleensä paljon suurempi kuin pienemmillä yksilöillä, eikös niin?
Jos nyt satun joskus hieman suuremman kalan laittamaan reppuuni niin eikös se vastaavasti avaa uusia reviirejä ei niin arvovaltaisille yksilöille?
Eli jos normaalisti joku arvovaltaisempi uros olisi vallannut koko kutusoraikon ja olisi ainoana kalana kutenut siihen, jos jostain syystä kutu menisi pieleen niin silloinhan koko reviiri jäisi ilman jälkikasvua.
Jos samalla alueella kutisi useampi kala niin eikös siinä olisi heti suurempi poikastuottomahdollisuus?
En tietenkään ole sitämieltä että kaikki isommukset pitäisi tappaa.
Mutta sekään ei auta kalakannan hyvinvointia että kaikki mahdolliset kalat rääkätään c&r(catch&rääkkää) ukkojen toimesta puolikuoliaaksi ennen vapautusta.
Toisaalta on hyvä että noita catch&rääkkäys kurapuroja on olemassa, onpahan ainakin muutama hippi pois haitoilta...
Saattaahan se ottaa cr hippiä pannuun kun liuhuparta käy joella, hörppää kylmän huurteisen tutkaillen mahdollista ottipaikkaa, tekee muutaman poikkitaiteellisen heiton ja lähtee kala repussa pois sanomatta mitään...
|
|
|
|
Ama T Ööri kirjoitti:
> >
> Kuka tässä on sitä isointa ottamassa, en minä ainakaan.
> Jos sillointällöin ruokakalan reppuuni laitan niin en todellakaan ole
> kantaa kääpiöittämässä koska minulle riittää se yksi kala enkä
> ruokakalan jälkeen jää muita kaloja rääkkäämään.
>
> Mitä jos ajateltaisi toisinpäin?
> Isommuksillahan tuo kutureviiri on yleensä paljon suurempi kuin
> pienemmillä yksilöillä, eikös niin?
> Jos nyt satun joskus hieman suuremman kalan laittamaan reppuuni niin
> eikös se vastaavasti avaa uusia reviirejä ei niin arvovaltaisille
> yksilöille?
> Eli jos normaalisti joku arvovaltaisempi uros olisi vallannut koko
> kutusoraikon ja olisi ainoana kalana kutenut siihen, jos jostain
> syystä kutu menisi pieleen niin silloinhan koko reviiri jäisi ilman
> jälkikasvua.
> Jos samalla alueella kutisi useampi kala niin eikös siinä olisi heti
> suurempi poikastuottomahdollisuus?
>
> En tietenkään ole sitämieltä että kaikki isommukset pitäisi tappaa.
> Mutta sekään ei auta kalakannan hyvinvointia että kaikki mahdolliset
> kalat rääkätään c&r(catch&rääkkää) ukkojen toimesta puolikuoliaaksi
> ennen vapautusta.
>
> Toisaalta on hyvä että noita catch&rääkkäys kurapuroja on olemassa,
> onpahan ainakin muutama hippi pois haitoilta...
>
> Saattaahan se ottaa cr hippiä pannuun kun liuhuparta käy joella,
> hörppää kylmän huurteisen tutkaillen mahdollista ottipaikkaa, tekee
> muutaman poikkitaiteellisen heiton ja lähtee kala repussa pois
> sanomatta mitään...
Mitä JOS, ja JOS.... Ne yleensä alkaa tämän JOS jutun kun loppuu muu asia.
Isommalla kalalla on parempi geeniperimä kuin vaikka niillä viidellätoista pienemmällä, fakta.
Se että yhdenkin kalan päästää takaisin ei ole tappamista vaan Release-kalastusta, se että laitat reppuun sen ruokakalan on TAPPAMISTA ja se tapettu kala EI lisäänny, vaikka niin toivoisit. Eli C&R-kalastus antaa kalalle edes mahdollisuuden toipua ja jatkaa sukua. TAPPAMALLA kala, se ei mitenkään voi jatkaa sukuaan, fakta.
Liuhuparrat on pois muodista, ja ovat junttimaisen näköisiä, vaikka C&R-kalamiehelläkin.
|
|
|
|
Ama T Ööri, aika outoa, että sanot vapauttavasi noin 99% kaloistasi ja sitten suorastaan haukut C&R-kalastusta, etkö siis syylisty kalan rääkkäämiseen kun otat yhden kalan sadasta? Tuntuu vähän siltä, että et suvaitse C&R kalastusta, vai sainko oikean käsityksen tekstistäsi? Rääkkää se kalastus kalaa vaikka ei kalaa vapauttaisi vai olenko väärässä?
[Muokattu 21.12.2011, 21:58]
|
|
|
Lisää vahti
Vastaa
Edellinen aihe
Takaisin aiheisiin
