Silisjoella

6. leiri

Leiri jälleen pykälän verran alas jokea poronerotuspaikan korkeudelle, jonne pienessä tihkussa kävelimme. Oikeastaan ainoa kerta kun sateesta oikeasti oli haittaa tällä reissulla. Leirin yläpuolella oli koskea ja alhaalla suvanto, jonka jälkeen taas koskea riitti.

Laitoimme kastuneet vaatteet kuivumaan ja ruuan jälkeen lähdimme alas kokeilemaan onnea. Suvannossa näkyi varovaisia pintakäyntejä, mutta ei mitään kovin suurta kalaa tuntunut liikkeessä olevan. Aki jäi heittämään suvannon jälkeisen niskan yläpuolelle, jossa pinnassa kaloja tasaisesti kävi. Itse menin niskalle, joka olisi varmasti kalapaikka, jos vedessä vaan syvyyttä olisi.

Aki siirtyi pian Tumpin seuraksi alas ja itse jäin tarkasti heittämään niskaa. Kalastin ylävirtaan heittämällä, jotta en enää kaloja säikyttäisi. Läheltä omaa rantaa nappasi reilu 30 senttinen harri, mutta parempaa olisi tarkoitus saada.

Kahlasin varovasti kivien suojassa keskemmälle koskea ja heitin niskaimuun, josta heti nousikin kala juuri pintakalvon alla uivaan perhoon. Ohjasin kalan rauhallisesti pois niskaimusta, jotta mahdollinen parvi ei häiriintyisi ja voisin useammankin kalan sieltä napata. Kala pyöri hetken paikoillaan, mutta vääntyi lopulta haaviin. Reilu 40 senttinen mukava ruokakala joutui perkuuseen ja samalla sai koskenniska rauhoittua.

Palasin samoille jalan sijoille ja pian täsmälleen samasta kohtaa nappasi uudemman kerran. Nyt ylös tuli vain vajaa 40 senttinen, jonka päästin hitaaseen virtaan lepäämään väsytyksestä. Perho oli purkautunut kalan suussa, joten hetken taas sai niska rauhassa olla, kun sitaisin uuden perhon perukkeen päähän. Muutaman heiton jälkeen vapa taas taipui ja nyt kalan otteet oli paremmat ja pariin otteeseen meni vielä haavistuksessa ympyrää. Hyvä etten siimaan itse sotkeutunut. Haaviin sain sen keploteltua ja mittaus osoitti samaa kuin Akille Kistapelillä, joten harjuspinssi sääntöjen mukaan meni minulle.

Vielä sain samasta paikkaa perusharrin, jonka jälkeen paikka hiljeni täysin. Taisi parvi häiriintyä liikaa, mutta eipä ollut valittamista. Pojat olivat jo menneet jonnekin alemmas ja minä lähdin perään. Niskakosken jälkeen oli pieni suvantokohta ja muutama sata metriä matalaa koskea, jonka jälkeen joki kuohahti isommaksi koskeksi. Hienoja pikkuputouksia, mutta mielestäni enemmänkin lohimaista jokea, joten harria en enää odottanut saavani.

Kivien välissä oli syviä monttuja ja eräässä mutkassa oli todella hyvännäköinen kalapaikka, mutta ei siitä pimeässä ainakaan mitään tullut. Mutkan tienoilla osa vedestä lirui syviin kylpyammeen tapaisiin monttuihin, tosin matalalla vedellä niihin ei vettä juurikaan riittänyt. Pääuoma muuttui mutkan jälkeen kivikkoiseksi ja matalaksi, jossa ei oikein kalaa uskonut olevan. Katsoimme kosken loppuun ja suvannolta käännyimme takaisin ylös leirille.

Edellinen sivu

Seuraava sivu

Kommentit

Kommentoi