Silisjoella

7. leiri

Päätimme aamulla siirtyä yöllä näkemämme suvannon alapuolelle. Näillä korkeuksilla alkoi olla jo hienoja lohimaisia pooleja. Laitoimme leirin rinteen alle kosken niskan kupeeseen.

Aki lähti taas omaan suuntaansa ylös ruuan jälkeen. Parin sadan metrin suvannon jälkeen ylhäällä oli taas kivikkoinen koski ja syvä kalliokuru jyrkkine rantoineen. Me Tumpin kanssa menimme alas jokea, jossa pienen kosken jälkeen tuli hitaasti virtaava suvanto, jossa parempaan lohiaikaan lohet lepäilevät. Itse heittelin korkealta rannalta pientä uppoperhoa, mutta vain yksi kala seurasi perhoa; harri luultavasti.

Alempana saari jakoi joen kahtia ja toisen virran reuna näytti hyvältä harripaikalta, mutta ei tainnut ketään olla kotona. Suvantoa emme enää viitsineet lähteä kalastamaan, kun ei siellä mitään elämää näkynyt tällä hetkellä.

Palasimme ylös, jossa niskalla näkyikin nyt elämää. Useita tuikkeja näkyi ja osa oli hyvän kokoisia. Aksukin tuli ylhäältä alas ja alkoi Tumpin kanssa pommittamaan niskaa, mutta eivät kalat perhoja kelpuuttaneet. Taitavasti väistelivät perhoja eikä yksikään ylös tullut. Harreiksi niitä oli vaikea uskoa, kun niin nirsoja siikojen tapaan olivat ja siikaakin joessa paikoin on, tosin määristä ei voi puhua.

Iltasella valmistimme sapuskaa ja päätimme kävellä reilusti alaspäin seuraavalle koskelle. Sinne oli jonkin verran matkaa, mutta olihan tässä jo kävelyä harjoiteltu varmasti reilun 50 kilometrin verran. Suvannon jälkeen tuli pieni koski, jossa myöhästyimme aavistuksen tittiparvesta. Näimme muutaman kerran kalan hyppäävän virrassa ja sen jälkeen muutaman kalan menevän rantoja pitkin ylös ja jättävän jälkeensä vain vanat. Mitään ei ylös tullut kovasta yrityksestä huolimatta.

Pienen kosken jälkeen oli noin 200 metrin mittainen suvanto, joka päättyi pidempään koskeen. Koski oli paikoin kiivas putouksineen. Lohi varmasti lepää jossain vaiheessa tulleessaan koskea ylös, joten niiden tavoittamiseen on hyvät mahdollisuudet.

Jälleen kerran paluumatka leirille tuntui tulomatkaa pidemmältä. Sumukin nousi sopivasti, joten näkyvyyttä ei paljoa ollut, mutta onneksi eksymisen vaaraa ei kuitenkaan ollut, kun joen vain piti toisella sivustalla. Leiriin päästyämme olimme poikki, mutta ruuan jälkeen jaksoi ainakin nukkua seuraavaan aamuun.

Edellinen sivu

Seuraava sivu

Kommentit

Kommentoi