Silisjoella

5. leiri

Iltapäivällä siirsimme leirin alemmas. Tutkimme hieman maastoa ja jokea ilman kalavehkeitä ja mukavia paikkoja löytyikin. Nyt joessa oli jo selvästi enemmän vettä. Ja vähän sitä iltasella taivaalta satoi lisää, mutta ei häiritsevästi.

Korttia pelattiin ja laitettiin ruokaa ja odotettiin iltaa. Yhdeksän jälkeen lähdimme kalaan ja Aksu painui ylös, jossa oli päivällä nähnyt jotain elämää. Minä jäin Tumpin kanssa kalastelemaan lähemmäksi leiriä. Välillä sade piiskasi, mutta onneksi takit pitivät veden ulkopuolella. Piti vain liukkaita kiviä varoa. Niitä ei kannattanut muutenkaan kolistella, koska kalat säikkyivät helposti.

Virrassa sai tyhjää pyytää, joten lähdin kävelemään ylöspäin aina pienen lompolon luokse, jossa Aki kosken loppuliussa heitteli. Kuulemma oli jokin iso kala hyppinyt viitisen kertaa niillä paikkeilla, varmaankin titti. Katselin toimintaa hetken ja pian kala taas hyppäsi. Titti varmasti, ei se mikään muu voinut olla.

Aki heitteli Myllykoski Special -lohiperhoa virtaan, mutta koska se ei näyttänyt tulosta tuottavan päätin sitoa omaan siimaani Pinta-Bomberin. Vielä hetken maltoin katsoa Akin heittämistä ja kysäisin, josko virran toiselle rannalle mahtuisi heittämään. Ja hyvinhän mahtui. Aki heitteli virran toista reunaa uppoperholla ja minä toista reunaa pintamallilla. Muutaman heiton jälkeen perho katosi pinnan alle ja pinnalle ponkaisi titti. Nyt oli jo kunnon otteet kalalla. Välillä tuntui että kala viihtyi ilmassa enemmän kuin vedessä, mutta rauhallisesti vain pidin siimassa painetta ja kala alkoi jonkin ajan kuluttua rauhoittua.

Aki haavisti kalan muutaman yrityksen jälkeen. Perho oli painunut syvälle leukaan, eikä meinannut millään lähteä pois. Ottiperhon statuksen sai se omalta kohdaltani välittömästi. Kala oli mitallisen rajamailla, mutta nosti kyllä tunnelmaa, kun taas kalaan sai kosketusta. Itse olinkin jo tarpeeksi tyhjää pyytänyt, kun Aki ja Tumppi olivat harreja saaneet.

Tumppikin paikalle tuli ja kalasta kuultuaan painui heittämään virran reunaa Akin kanssa. Tittejä kävi vielä pinnassa useammankin kerran ja molemmat pojat saivat tärpin, mutta eivät kalat tarpeeksi syvälle perhoa ottaneet.

Hyvällä mielellä kuitenkin leiriin palasimme ruokaa tekemään ja poltimme lohen kunniaksi sikaria, joka ei omasta mielestäni kovin suurta kunniaa millekään tehnyt. Yöllä nuotiolla ääressä istuessa aivan leirirannassa mulahti kunnon kala ja pian näkyi vana, kun kala etsi reittiä ylös. Taisi matala vesi lohienkin nousua vaikeuttaa.

Edellinen sivu

Seuraava sivu

Kommentit

Kommentoi