Syksyn Läsäkoski

Teksti: MNi, Kuvat: MNi, Anssi

Keski-Suomen kauden päättävä reissu suuntautui Läsäkoskelle Anssin kanssa. Anssille paikka oli hyvinkin tuttu, itselläni käynti siellä oli toinen, ehkä tällä kertaa kalankin saisi, jos Anssin kertomuksiin alkukaudesta oli uskomista.

Vesi oli matalalla, mutta mitä sitä murehtimaan. Eipä tarvitse miettiä mihin heittää, kun paikkoja on niukasti. Aloitimme kalastamisen myllyuomasta hieman ennen kahdeksaa illalla ja Anssilla heti nappasi virran kupeesta kala kiinni, mutta kirposi heti kuvan oton jälkeen irti.

Jotain kuitenkin koskessa tuntui kotona olevan, kun itsellänikin pieni kala heti alussa rimpuili siiman päässä.

Alempana myllyuomassa oli hiljaisempaa, mutta kyllähän sitä kalasteli, kun oli minulle uutta vettä. Anssi ampaisi eteläväylän puolelle, mutta itse jäin vielä hiljakseen myllyuomaa hetkeksi kalastamaan ilman kummempia tuloksia. Jokunen särki kai pinnalla kävi.

Eteläväylän alaosa oli hiljainen, mutta Anssi oli juksuttanut keskiosilta 45 taimenen tutusta ottipaikasta illan jo hieman hämärtyessä.

Minulle alkoi pian olla liian pimeää ja päätin mökkiin mennä virkistämään mieltä ja Anssi jäi vielä heittämään pimeyteen. Mökkiin palatessa raportoi kai jostain kalasta.

Uusi aamu

Yöllä uni maistui ja sitä olisi vielä aamullakin voinut jatkaa, mutta jotenkin sitä sai itsensä jaloilleen ja aamiaisen kautta koskelle. Anssi tietenkin oli siellä jo tovin ollut, mutta vielä joskus herään aikaisemmin… Heti aamutuimaan padon alle oli kala tullut takaisin, joka Anssin streameristä kiinnostui.

Siihen katkesi kalojen kiinnostus ja päätimme hoitaa itsemme kuntoon saunassa päivällä ja keskittyä illalla kalastamiseen. Ruuan jälkeen olimme taas koskella puoli viiden aikaan. Hiljaiselta näytti alkuun sekä myllyuomassa että eteläväylässä. Anssilla kai joku tärppi sentään oli.

Kosteaa alkoi taivaalta tippua ja ilma tummentui, jonka kalatkin huomasivat. Jonkinlaista aktivoitumista näkyi pinnassa. Eteläväylän alaosassa näin kalan käyvän pariin kertaan pinnassa, kai salakoita ajamassa. Neuvoin Anssille paikan, mutta koska Anssi ei kuitenkaan oikeaan paikkaan heittänyt, menin itse kokeilemaan kalaa. Hetken päästä siimaa veti joku laiskasti, luulin ensin kalan olevan hauki, mutta olihan se lopulta reilu 40 senttinen taimen. Taisi olla kalalla väsy.

Myllyuoman puolelta Anssi tartutti hetken kuluttua äkäisemmän kalan pintastreamerilla. Kuvittelin jo kunnon kalan olevan kiinni, mutta kala oli ilmeisesti huti vetänyt perhosta ja jäänyt poikittain koukkuun, onneksi siististi.

Ei sen ihmeempiä Läsä oikestaan tarjonnut enää. Isommat kalat olivat ilmeisesti helteiden aikana kadonneet koskesta järveen ja vain hieman pienempää kalaa oli vain koskessa. Ainakin siltä tuntui. Taitaa jatkossa omat reissut Läsälle kohdistua alkukauteen.

Kommentoi