Merikarvian masennus
(Teksti: MNi, Kuvat: Tumppi, MNi)Syyskuussa päätimme hyvän ystäväni Joni -virvelimiehen kanssa lähteä Merikarvian reissulle (,mutta miksi ihmeessä sinne piti mennä!). Nappasimme mukaan vielä Tumpin, jotta meno olisi letkeämpää.
Aamulla menimme mökiltä joen rantaan Lankoskelle, jossa meidät hätyytettiin ylävirtaan "kalakilpailujen" takia. No mitäpä tuosta, jokeahan riittää. Aloitimme kalastuksen kallion kupeesta, jossa itse alkuun katselin Jonin ja Tumpin kalastusta.
Jonin ottipeli (hah) kuntoon
Kun se ei näyttänyt tulosta tuottavan, kävin heittämässä muutaman heiton poolissa ja pian siimaa nykäisikin kala, mutta ei siitä isompaa iloa ollut, kun siima taas löystyi.
Menin kallion päälle parantamaan peruketta ja samalla päätin tehdä pelimiehen liikkeen ja tipauttaa rasiallisen perhoja veteen kalliolta, jotka onneksi suurimmaksi osaksi ainakin pelastuivat joen pinnalta ja pohjasta.
Tuomas uittaa
Pojat kiittelivät toimintaani kohteliaasti ja minä herrasmiehenä nyökkäilin takaisin. Tumppikin tartutti hieman alempaa pariin kertaan jokin kalan, mutta Jonilla ei tainnut edelleenkään mitään tapahtumaa olla; mukavaa tosin sitäkin enemmän.
Ylävirrassa oli porukkaa pirusti ja sai odotella tovin että ylipäätään johonkin pääsi heittämään. Joni oli jäänyt jonnekin alavirtaan ja Tumppi meni toiseen uomaan kalaan.
Sivupolku
Heittelin ok -näköisessä paikassa hetkisen, jossa joku pieni kala kävi perhoa nyppäämässä ja odottelin, että pääsisin jatkamaan matkaa ylemmäs. Ylempänä oli hyvän näköinen potero, jonka vastarannalla sitkeästi pari kalamiestä kökötti, vaikka kalaa he eivät näyttäneet saavan.
Muutenkin harvinaisen huonosti käyttäytyvää porukkaa oli tällä kertaa joella. Juuri kukaan ei tervehtinyt saati ottanut toisia kalastajia huomioon, muutamia poikkeuksia lukuunottamatta. Masentavaa kaikkiaan, mutta toivottavasti syy oli paikalla järjestetyissä parissa kalakilpailussa.
Reilun puolen tunnin päästä kyllästyin odottamaan ja menin ylemmäksi poteron alaosaan, jossa aloin heittämään hyväksi todettua pientä nymfiä virran reunaan. Parin heiton jälkeen nappasin vajaa kiloisen kirjon virrasta. Hetken kuluttua samasta paikkaa otti kiinni vielä jokin selvästi isompi otus, joka tosin pääsi irti pyörittyään ensin muutaman kierroksen ympyrää. Äkäinen otus.
Jatkoin matkaa pian ylemmäs, jotta muutkin kuumaa paikkaa pääsisivät heittämään. Saman poteron ylävirrasta tartutin vielä yhden kalan, jonka jälkeen Tumppi ja Joni tulivat myös paikalle ja päätimme vaihtaa koskea ruokailun kautta.
Kommentit
Kommentoi