Vavan pauketta Espoossa
Teksti: Anssi; Media: Anssi, MNiPuoli kahdeksalta aamulla venerannassa on vielä pimeää. Lähtö hämärissä on kuitenkin varsin perusteltu, sillä päivän lyhyt valoisa aika on tarkoitus käyttää tarkkaan hyväksi. Viime päivien kokemusten mukaan isot hauet ovat viimeinkin rantautuneet myös Espoossa perhokalastajien ulottuville ja silloin on taottava, kun rauta on kuumaa.
Saavumme päivän ensimmäiselle paikalle vielä hieman hämärissä. Hauet eivät kuitenkaan ole enää nukkumassa, sillä Mikon perhoa purraan päivän toisella heitolla. Arvioin kalan kooksi hieman alle kolmea kiloa, sillä sain edellisellä kerralla aivan samasta paikasta tuon kokoisen suurpuikkarin. Veneen vieressä huomataan, että joko paikalla on tapahtunut vahdinvaihto tai sitten Espoon hauki on todella nopeakasvuista. Kalan paino onkin silmäpuntarilla punniten jossain viiden kilon hujakoilla. Puntarin puutteessa tyydymme mittaamaan kalan vapaan tehtyjä merkkejä vasten. Tulos on 95 senttiä, eli viisi senttiä jää tavoitekoosta. Hyvä alku silti.
Päivän toinen heitto
Rekaamme hiukan eteenpäin ja Mikolle tällää uudestaan kala kiinni. Se ei näytä häviävän koossa paljoakaan edelliselle. Silmäpuntari sanoo neljä ja puoli kiloa. Tuskin kalaa on saatu irroitettua ja takaisin omaan elementtiinsä, kun itse saan pelin auki. Standardipuikkari pudottaa saaliskalojemme keskipainoa rankasti, mistä saan Mikolta asianmukaiset nuhteet.
Syksyinen haukikaislikko
Seuraavan tunnin aikana saatavat puikkarit pitävät huolen keskipainon pudottamisesta maltillisemmille lukemille, mutta onneksi vain hetkeksi. Kymmenen tienoilla olemme rekaamassa kaislikon reunaa, johon tyyntymässä oleva tuuli pääsee vielä puhaltamaan. Perhon matka katkeaa kunnon riuhtaisuun ja jo väsytyksen ensi hetkistä tunnen, että nyt on päivän paras kala kiinni. Tuntemus saa vahvistuksen, kun haukimamma esittelee itsensä tekemällä pintaan komeat traktorinrenkaat.
Vene on ajautunut hieman huonoihin väsytysasemiin lähelle kaislikon reunaan, joten käskytän Mikkoa melomaan meitä ulospäin. Hauki äkkää kuitenkin tilaisuutensa tulleen, ja painuu saman tien kaislikkoon. Mitään en pysty tekemään. Siima juoksee varmaan 15 metriä kaislikon sisään. Ei auta muuta kuin mennä perässä. Vetämällä ei kalaa sieltä pois saa.
Vaikka kala on pitkällä kaislikossa, onnistun kuitenkin säilyttämään siihen tuntuman. Yritän pitää kalaa niin tiukoilla kuin voin, ettei se pääsisi ainakaan enää kauemmaksi ja pysyisi pinnan tuntumassa. Lisään vielä hieman vääntöä ja…
RÄKS! Kasiluokkaisen Vision LPG:n lifting power osoittautuu riittämättömäksi ja vavan tyviosa katkeaa.
Hetken mietittyäni mitä teen, otan kiinni suoraan perhosiimasta. Kala on tässä vaiheessa jo hyvin rauhallinen, ja huomaamme sen olevan jumissa siimoineen erään kaislan tyvessä. Sen pääkin näkyy jo pinnalla. Mikko saa siirrettyä veneen kaisloista vetämällä hauen luokse, ja nappaan vastaan panemattoman vonkaleen lip-lockilla kyytiin. Vaikka perho on syvällä hauen kidassa, perho lähtee siististi irti. Mittauksen jälkeen 108-senttinen mamma palaa takaisin kaislikon kätköihin. Kalan paino lienee jossain kahdeksan ja yhdeksän kilon välissä.
Vavantappaja
Kommentit
Kommentoi