Kuhmo 2001

Maanantai

Ensimmäisenä päivänä suuntasimme Vuosangan koskille, jota pitkin Vuosangan järven vedet laskevat Kuivajärveen. Koskista ensimmäisenä lähdimme tutkimaan Louhikoskea, josta viime vuonna saimme tärppejä muutamilta pieniltä taimenenpoikasilta.

Vesi oli kohtuullisen korkealla ja virtasi kylmän ja voimakkaan oloisena – turha haaveilla pintureista. Kyseessä oli vuoden ensimmäinen kalastuspäivä – ainakin allekirjoittaneelle ja se kuluikin lähinnä heittoharjoittelun, kahlaukseen totuttelun ja perhovalikoimaan tutustumisen merkeissä. Kahluusauva on ehdottomasti yksi seuraavia hankintoja, varsinkin näin kylmän ja tulvivan veden aikaan ehdoton turvallisuusväline.

Itse valitsin perhorasiastani kuulapäisen Pheasant Tail –nymfin, tosin kuohuissa tämäkään aavistuksen painotettu versio ei tuntunut pohjaa tavoittavan. Hetken epätoivoisen yrittelyn jälkeen Aki loi meihin uskoa nappaamalla noin 15cm taimenen poikasen, perhona oli kuulapäinen Red Tag.

Tästä innostuneena vaihdoin itselleni kuulapäisen March Brown’in sen enempää perhon käyttötarkoitusta ja historiaa tuntematta – liekö ollut väärä perho tai vain väärässä paikassa kun tapahtumat eivät lisääntyneet.

Hetki Akin kalan jälkeen, löydettyään ensin laadukkaan alumiinisen haavin pusikosta, Mikko onnistui kiinnittämään vaaksan mittaisen harjuksen, tällä kertaa perhona oli oliivin vihreä pupa – "räkä" meidän kesken (peruja Surakan Petterin sidontakurssilta).

Muutamia tunteja kalastettuamme noin neljän aikoihin aurinko näyttäytyi muutaman hetken moneen päivään – ja aloimmekin jo haaveilla mahdollisesta suuremmasta hyönteisten kuoriutumisesta. Muutamia lentäviä ötyläisiä jo havaitsimmekin, mutta aurinko piiloutui pian takaisin pilvien taakse eikä enää näyttäytynyt, joten se siitä.

Hetken vielä kalastettuamme paistoimme joenpenkalla makkarat ja joipa joku onnellinen (Juho) mukanaan kantamansa oluen janoonsa.

Lyhyen palaverin pidettyämme päätimme siirtyä ylempänä virtaavaa Pitkäkoskea katsastamaan, itse harjoittelin kosken niskaosan tuntumassa kuulapäisellä pupalla, mutta virta tuntui liian voimakkaalta ja vettäkin oli puolet liikaa. Kokeiluun pääsivät myös tuuheasti sidottu Nalle Puh, jolla yritin houkutella mahdollisia pohjalla lojuvia kaloja iskemään – onnistumatta. Päivän viimeisenä hetkenä seitsemän aikaan illalla jouduin antamaan itselleni periksi, unohtamaan hyönteisjäljitelmät ja sitomaan siimaani mustan Marabou Streamerin, tämänkään tuomatta tulosta…

Alempana kosken kovemmissa kuohuissa Mikko kalasti Kuhmo Special –streamerillä ja itse jo lopetettuani näinkin Mikon taistelevan Akin avustuksella jotain elävää siimansa päässä. Kyseessä oli ollut Mikon mukaan ”vähintään mitat täyttävä” erittäin tummakylkinen taimen, tämä kuitenkin oli saanut hypättyä itsensä irti ja pelastui varmalta fileeraukselta – sen verran paljon kalaa mielisi syödä. Myöhemmissä keskusteluissa Mikko mainitsi saaneensa samaisella perholla toisenkin tärpin kosken puolivälin tienoilla.

Illalla ja seuraavana päivänä vesitilanteesta viisastuneina sidoimme muutamia uusia kuulapäisiä perhoja joita tulemme kokeilemaan seuraavien päivien kuluessa. Myös streamereita sidottiin lisää; Mikko innovoi uuden MNi Streamerin, joita sidoimme muutamia kappaleita. Alan kirjallisuuden innoittamana sidoin muutaman 10 cm kokoisen tinselin, joita piristin tarjouksesta ostamallani sinisellä Maraboulla, näitä ajattelin illalla kokeilla houkuttelemaan syvempänä lepäileviä "isomuksia" käymään maistiaisilla.

Seuraava sivu

Kommentoi