Naruskan Pystökoskella

Iltakalaan veri veti

Illan hämärtyessä teimme vielä iltapalaa ja kävimme tiskaamassa joen rannassa. Tiskatessa näimme vastarannalla (tietenkin) suuren pintakäynnin, joka toistui muutaman kerran. Pienen empimisen jälkeen päätimme lähteä hakemaan kyseisen kalan pois joesta, koska se kuitenkin uniamme häiritsisi loiskeellaan.

Koska joen yli pääsi vain yhdestä kohtaa, piti meidän kävellä ensin kohtalainen matka alavirtaan, mennä pimeässä joen yli ja kävellä jokea ylös vielä sama matka. Matkalla lauloimme mielialaa nostavia lauluja ja pian olimmekin oikealla kohdalla. Lähestyimme jokea varoen ja päätimme kokeilla heittämistä vuorotellen. Aluksi ei mitään tapahtunut ja toivo alkoi jo hiipua.

Tumppi oli kuitenkin tarkasti sivusilmällään nähnyt varovaisen pintakäynnin hieman alempana jokea. Tumppi kiipesi varovasti joessa olevan kiven päälle ja asettui puolimatalaan polviasentoon. Heitettyään hyväksi yöperhoksi toteamansa Dark Puhin veden pintakalvolle, Tumpin tarvitsi vain odotella miten hidas virta vei perhon suoraan kalan olinpaikalle.

Joesta kuului vain kaunis slurps, kun perho katosi pinnan alle ja Tumpin vapa alkoi taipua. Nyt kunnon kala tarttui kiinni ja väsytys alkoi. Kala veti aluksi siimaa ulos ja kävi muutaman kerran pinnassa näyttäytymässä. Hiljalleen Tumppi pumppasi kalaa lähemmäksi rantaa, josta se voitaisiin haavistaa, mutta täydellisessä pimeydessä se ei ollut helppoa. Aluksi koko kalaa ei meinannut näkyä, mutta kun kala oli aivan jaloissa, sen vaaleammat evien reunat ja kyljet erottuivat vedestä. Pienen loppupyristelyn jälkeen kala antautui ja se saatiin haaviin saakka.

Kala oli juuri sopivan kokoinen seuraavan päivän ateriaa varten, painoa oli reilun kilon verran. Kalastelimme vielä paluumatkalla parhaimpia kohtia joesta ja paikoitellen joki oli täynnä pintovia kaloja. Näytti olevan koskikorentojen massakuoriutuminen menossa.

Seuraavana aamuna hienossa kelissä suuntasimme kohti Värriötä, mielessä taas uudet kalat ja joenmutkat.

Edellinen sivu

Kommentit

Kommentoi